en pääse kenellekkään juttelemaan kuukauteen... koulussa on rankkaa, en saa juurikaan enää mitään aikaiseksi. mutta on huono olla myös kotona. vaikka onkin saanut vain lomailla, ei mulla ole elämässä mitään sisältöä. pääasiassa olen puhelimella, mistä siitäkin ahdistun ja nukun. mutta kotona ollessani mulle on pariin otteeseen tullut niiin vahva halu kuolla kuin koskaan ennen vaikka kuoleman toiveita on päivittäin. en jaksa uskoa että tämä tästä parantuu, eikä minulla ole diagnoosia, eikä minun tilanteestani tiedetä vielä paljoa. (perhe ei tiedä olostani lainkaan, enkä halua että tietää ennenkuin on varmaa että kyseessä on jotain muuta). en tule saamaan apua ikuisuuksiin enkä tiedä kauanko selviän...