No se hyvä puoli kyl on, et pystyn sentää itkee ja nauraa👍 (ok en kyl aidosti mut aaivan sama)

Sentää ihan kaikki ei ahista, ja ahistiskohtaukset ylipäätäänki jääny menneisyyteen ja tää on kyl vähintäänkin outoo, mulle ei oo ny lähiaikoina tullu yhtäkää itsetuhosta ajatista, puhumattakaa itsarista, et sinänsä kaikki on hyvi. Ja no muutenki, parempi tuttu helvetti ku vieras taivas. Näihä se on👍

Ja ei mul ees oo syytä tähä "maaentuneisuuteen" että ehkä vaa pikkasen ongelmia mielen kaa, ei pahempaa. Normaaliiha tää, vielku oon tieni-iässäki.

En kuitenkaa vaa jaksais olla ilonen. Sen yrittäminenki vie jo kaikki voimat ja sitku sitä pitäs olla koko ajan nii ei kyl. En tajuuiten jaksoin jossai vaihees hymyillä 24/7 ja muutenki ilone. (en muutenkaa enää tunnista et esitänkö vai en. Koko ajan vaa taakka olkapäillä joidenka painoon oon turtunu, enkä tunne niitä)

Ja ehkä yks suurimmista syistä on et kahen vuoden takaa kaikkee maentuneisuutta ja aina oon purkautunu itelle, ja nyt varmaa mitta vaa tullu täytee enkä enää jaksa

Katokku äidille ei voi kertoo mitään tän takii: "Mikö mun kasvatuksessa on menny pilalle et oot tollane masentunu?! Ei toi oo kuule normaalia, sää muutenki vaa pilaat perheen maineen" (jota ei kyllä ole)

Isi "Älä jaksa esittää huomion haussa. Ei sulla oikeesti mitään oo"

Kaverit: "tapa ittes, ei se nii vaikeet oo" "hei joillakin on oikeesti jotaki ongelmii, sulla sentää ei oo mitää syytä joten lakkaa valittamasta! Se on muutenki noloo ja tyhmää et kerjäät säälii tällee 'apua viiltelen kaikki om huonosti ja tää tuntuu hyvältä' katokku ei sulla oo ku pari pikkunaarmua vaan" ja lähettelee juoruja kaikesta kaikille

Sitte isovanhemmilla on muuyenki nii maljo murehdittavaa et en todellakaan haluu olla painamassa niitten mieltä yhtää enempää.

Sitte ku kerran raahartiin jollekki kallonkutistajalle niin a) siel omista jutuista puhuminen oli TODELLA noloa ja kiusallista!! b) äiti pakotti kertoo jälkeenpäi miltei jokasen äänenpainonki ja jos en oikeesti muistanu jotai pientä yksityiskohtaa nii siitä oli kyl nauru suhteellisen kaukana. c) kun en halunnu enää mennä noiden kahen syyn jälkee, oletti et kaikki ok ja toi oli vaa jokin vaihe

Koulu psykologi: en usko et mul on nii pahoi ongelmii et tarttis viedä joidenkin itsetuhosten paikat avautumalla jostaki kuinka "elämä ei ole kivaa"

Lv: suunnilleen vihaa mua, ja uskon et kertos mun vanhemmille tai jotai, ja sitte ois kiusallista nähä sitä päivittäin koulussa ku tietää miten oikeesti menee.



Joo tällänen purkaus, ei täs ideaa ollu, sori ku tuhlasin tälläseen sun aikaa😌