en tiiä miten tän selitän että osaisitte ymmärtää. mulla ja mun ihastuksella on 3 vuotta ikäeroa (poika vanhempi), ollaan "juteltu" ja snäpätty jo yli vuosi, mutta oon nyt sisäistäny sen että pidän siitä oikeasti. mun kaverin "avustuksella" laitettiin kaverin kanssa sille viestiä että tykkään siitä muka että en tiennyt että laitto hänelle viestiä. se oli paljon kiinnostunut siitä mitä mun kaveri sille kirjotti, näki heti viestit ja oli juttelussa mukana. seuraavana päivänä laitoin sille viestiä ja kysyin laittoko mun kaveri sille jotain, vastas myönteisesti ja sano sitten mitä laitto. kysy sitten että oonko oikeesti ihastunu häneen ja kiertelin aika paljon asiaa, sillä en uskaltanut sanoa. myöhemmin illalla kirjotin sille että pidän hänestä, mutta mietin liikaa mitä muut miettii musta ja että mulla on niin huono itsetunto, että pitää mua varmaan outona koska oon tällänen. vastas sitten aika monta tuntia myöhässä, mutta vastas silti. sanoi että ei pidä outona ja varmisti vielä pidänkö hänestä. se ei sanonut mitään takasin (että tykkäisi musta) joka tuntu paskalta. tänään kysyi haluanko nähä jne (ei olla nähty kunnolla, se on ehkä joskus nopeasti nähnyt mut jossain kaupalla) , sanoin että en "kehtaa" sillä mulla on niin huono itsetunto siitä etten tunne tarpeeksi riittäväksi kenellekkään varsinkaan ulkonäöllisesti. vastas siihen että ei sitä kiinnosta miltä mä näytän, ja että olen kaunis. tunne ei ole siltikään tarpeeksi riittävä siihen että voisin nähdä sitä, sillä itsetunto liian matalalla. tämä tyyppi välillä ignoraa mua snäpissä, ja yritän vaivaisesti saada keskustelua aikaan mutta ei se oikeen luonnistu, ainakaan hänen osalta koska lyhyet vastaukset tai sitten ei vastaa ollenkaan. haluaisin jutella muualla kuin snäpissä, esim whatsapissa? koska stressaan koko ajan sitä että se ignoraa mua koska en laita itsestäni kuvaa snäpissä. ja muualla olisi helpompaa kirjoittaa. mutta en voi tosta noin vaan sanoa että, joo annappa sun numero niin voidaan jutella siellä. koska ei olla ikinä syvennetty keskustelemaan paljoa. enkä mä edes tiedä tykkääkö se musta, en usko. tuntuu vaan ettei se halua vaan sanoa että ei jaksa koko ajan väkisin olla tekemisissä mun kanssa koska mun itsetunto menis taas enemmän alemmas. mä en tiedä enää mitä tehdä, toivon että autatte? miten mä voin riittää kenellekkään, jos en riitä itselleni?? asutaan siis molemmat aika lähekkäin, molemmat asuu perhekodissa (erissä) ja molemmat käy välillä samalla paikkakunnalla kotilomilla. kysy myös haluanko huomenna nähdä? mutta en pysty siihen vaikka haluaisin. haluaisin sen kanssa jopa parisuhteen, tai ainakin isompaa mitä meillä on nyt, mutta miten helvetissä jos mun mieli on tämmönen? oon yrittänyt monta vuotta itsetuntoa korottaa mutta tuloksetta. kuullostaa ehkä tyhmältä, mutta mun ulkonäkö on erilainen, käytän paljon meikkiä ja mulla on isohko nenä, jonka vuoksi vihaan omaa ulkonäköä, olen myös jotenkuten pyöreähkö. mä en tiedä pitäiskö mun vaan antaa asian olla, yrittää unohtaa, yrittää saada meidän välille enemmän vai jatkaa samaan malliin? mä en tiedä. tää vie mun mielialaa koko ajan alemmas, mun masennus (diagnisoitu) pahentuu vaan tästä. enkä voi sille edes sanoa että mulla on näin paljon mielenterveysongelmia ja sitä että mulla on näin paljon mielen päällä, sehä miettis mikä sekopää oon? enkä edes tiedä tykkääkö se musta. luulenpa että ei, koska miksi? mä haluan puhua sille enemmän. mutta en voi ihmistä pakottaa. miks meidän välille tulisi yhtään mitään jos en pysty edes näkemään tai laittamaan itsestäni tuoretta kuvaa? ainakaan lähiaikoina. mitä mä teen? toivon että jaksoit lukea ja pistäisit kommentin alas auttaaksesi mua. olisin kiitollinen. mielenterveys ongelmat syö mielen..