Tuntuu vaan siltä, että kaikki haluaa kumppanin? Ei siinä ole mitään väärää, jos haluaa sitä romanttista läheisyyttä, mutta entä jos ei kaipaa sellaista ollenkaan? Olen ollut kerran suhteessa, viisi päivää, ja sekin itseni pakottamana vailla minkäänmoisia myönteisiä tunteita, joten en edes laske sitä aidoksi suhteeksi. Ehkä luottamusongelmani ja sitoutumiskammoni vaikuttavat asiaan, enkä ole käytännössä kovin romanttinen, ajatuksen tasolla kyllä, mutta rakkauteni on kovinkin platonista. Aion myös ryhtyä selibaattiin, koska en koe, että seksi tulee ikinä kiinnostamaan minua millään tasolla. Kohtalontovereita?