Oikeesti jos mulla ois yhtään enempää päätösvaltaa elämästäni oisin jo täysin toimintakykyni menettänyt.
En jaksa suorittaa perus elintoimintoja (peseytyminen, hiuksien laitto, syöminen.) En jaksaisi käydä koulua. En jaksaisi ulkoilla.
Oikeastaan kaikki nämä tapahtuu vaan "autopilotilla." en osaa nyt paremminkaan kuvailla.
Oikeesti en jaksa jos tulee taas masennusjakso. Tiedän, että silloin tarvitsen apua, mutta en tiedä, mistä sitä saisin. Koulukuraattori on vitun perseestä joten en sille mene. Meijän koulus kai on koulupsykologi mutta en tiedä missä tilanteessa sille pitäisi mennä. En myöskään tiedä siitä mitään. En myöskään aijo pyytää vanhempiani hankkimaan apua puolestani. Viimeksi kun niin kävi, siitä ei seurannut mitään hyvää. Ei tee myöskään hyvää kaverit joiden joka toinen lause on "hyppään katolta."
Aaaaaaaa miksi kaikki on niin vaikeaa ???
Tää nyt oli avautuminen vähän kaikesta. D: