En saanut taaskaan tehtyä läksyjä ja rästitehtäviä, huominen ruotsin tukiopetus pelottaa ja ahdistaa. En saa nukuttua, koska ahdistaa ja stressaa liikaa. Väsyttää joka päivä niin paljon, että en pysty tekemään mitään järkevää. Tuntuu synkemmältä, kun pitkään aikaan. Iskä yrittää tsempata parhaansa mukaan, mutta ei se oikein voi auttaa enempää. Äiti on vaan mulle vihainen kaikesta ja on huolissaan vaan mun opiskelusta.

Oon epäonnistunut, pahasti, pahemmin, kun ikinä. Kyllä mun olisi pitänyt jaksaa tehdä läksyt, lukea kokeisiin ja tehdä tunnilla tehtävät. Mun olis pitänyt pystyä olemaan heti alkuun enemmän ihmisten kanssa, jotta olisin saanut kavereita. Mun olisi pitänyt korjata unirytmi jo kesällä. Miksi olin ja olen niin aikaansaamaton. Vihaan itteeni, kun en vaan saa mitään aikaseks, ärsyttää, kun en tiedä miksi, kai mä vaan oon laiska. Mä en tiedä missä välissä enää teen mun matikan tehtävät. Jaksanko muka aamulla herätä tekemään ruotsin läksyt ja pysynkö hereillä yhdelläkään tunnilla.
Tuntuu tosi oudolta, kun ei oo hetkeen näyttänyt näin synkältä.
Niin toivoton olo, kun ei oo ketään kenelle puhua, siksi tuun aina tänne avautumaan. Arvostan kaikkia jotka on mua aina tsempannut ja auttanut, oon teille kaikille tosi kiitollinen. <3