Viime päivinä on ollut aika paska fiilis koulussa. Vaikka mulla on monta kaveria koulussa, niin silti tunnen olevani yksinäinen. Aina mä oon se, jonka pitää istua yksin, jos meitä on pariton määrä. Mulle ei ilmoiteta, jos porukka aikoo lähteä jonnekin, vaikka kysyn ja pyydän.

Kaveriporukassa on yks tyyppi, jonka kanssa meni välit hetkellisesti poikki, mutta luulin meidän välien tulleen taas kuntoon. Musta tuntuu, että nyt mä olen taas jostain kumman syystä tälle tyypille ilmaa, paitsi silloin, kun hän tarvitsee multa lainaan jotain tai mun apua koulujutuissa. Jos mä olen kertomassa jotain jollekin muulle porukan jäsenelle, tyyppi keskeyttää mut ihan kuin mua ei olisikaan ja alkaa kertoa omia juttujaan jättäen mut keskustelusta ulkopuolelle. Muutenkaan tyyppi ei tunnu ottavan muhun kontaktia muulloin, kun mä itse yritän jutella hänelle jotain.

Vituttaa olla aina ulkopuolinen. Muut kaverit juttelee ja on kyllä mukavia ihmisiä, mutta silti tunnen olevani alempaa kastia, jonka viereen tullaan vaikkapa tunnilla istumaan vain silloin, jos ketään muuta ei ole. Mä haluisin jollekin olla se ykköskaveri, mutta aina mä jään kakkoseksi. Vaikka kuinka yritän jutella ja olla tosi mukava, niin se ei tunnu riittävän. Näin on mulla käynyt useamman kerran.
Enää en halua enää tuon yhden tyypin osalta alistua tuommoiseen, jossa mulle ollaan mukava vaan silloin, kun itse hyötyy siitä jotain. Ahdistaa aika paljon mennä kouluun, enkä enää jaksa olla yksinäinen.