mulla ei oo käytännössä elämässä mitään. mitään ei jaksa tehdä eikä mikään kiinnosta. mikään ei onnistu eikä mulla ole ystäviä. kotona ja koulussa on huono olla eikä koulustakaan tule mitään. haluisin vaan nukkua tai päästä eroon tästä tyhjyydestä ja tuskasta mutta samalla vaan mietin että ehkä sittenkin mä vaan ylireagoin ja et oon feikannu alitajunnassa itelleni jonkun masennuksen. ei olis mitään syytä tuntea oloa niin tyhjäksi ja alakuloiseksi. haluaisin lähteä kokonaan avun piiristä, ei tässä ole järkeä