Hei, tästä seuraa pieni avautuminen. Viimeisen puolen vuoden aikana tuntuu että olen menettänyt elämäniloni. Opiskelu ja työnteko vaativat erityistä ponnistelua jotta saan asiat hoidetuksi. Aamuisin sängystä ylös nouseminen on tällä hetkellä pahinta mitä tiedän. Ennen ei ole ollu ongelmaa vaikka yritänkin nukkua vähintään 7 tunnin unet. Harvoin jään kuitenkaan sänkyyn koska tulee huono omatunto. Kotityöt tuntuvat vaikeilta aloittaa "väsymyksen ja voimattomuuden" vuoksi. Muutenkin asiat eivät kiinnosta samalla tavalla kuin ennen. Kavereiden näkeminen, musiikin kuuntelu ja sängyssä makaaminen tuottavat eniten iloa tällä hetkellä. Äitini on hieman huolissaan ja pakottaa minua hoitamaan asioita. Olen jotenkin henkisesti loppu. Terveellisesti syöminen ei kiinnosta ja joinain päivinä ei huvita syödä paljoakaan. Olen normaalipainoinen.

Kaiken kruunaa se että mulla on aika huono itsetunto tai se vaihtelee päivästä että joinain päivinä tunnen itseni kyllä arvostetuksi. Tykkään ulkonäöstäni jonkin verran ja saan kehuja siitä melko usein mutta itse on välillä vaikea uskoa niitä. Olen aika ujo ja hiljainen joten kavereitakaan ei ole paljoa mutta pari tärkeää ja läheistä kuitenkin. Koen myös jonkinlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa mikä on tosin hieman helpottanut tilanteisiin menemällä.

Varmaan sekavaa luettavaa mutta ajattelin "auttaa" itseäni ja mennä koulussa kuraattorille tai vastaavalle juttelemaan. Vaikea avautua ihmisille mutta päätän yrittää. Täytyisi opetella rakastamaan itseään mutta tällä hetkellä se tuntuu vaikealta.