elämä on nii turhaa, mitä me yritetään saavuttaa? tai niinku mä oon turha täällä maanpäällä, ei mun jutuilla tai asioilla oo mitään merkitystää mihinkään. mua vituttaa, mua vituttaa että en oo tunnoton paska, koska tunnen liikaa vitutusta, mustasukkasuutta ja surua. oon yksin, mulla ei oo ketään kelle kertoa näitä asioita, joten kerron mun ajatuksia ja tunteita teille, joita ei vittuukaan kiinnosta. perus, tää on sitä vitun turhaa elämää, oon varmaan just ja just eläny neljäsosan mun elämästä, ja tää on täyttä paskaa! oon ihan vitun rikki ja en ees tiiä miks ku mulla on kaikki hyvin, mulla on paljon kavereita ja ei mun elämässä oo tapahtunu mitään niin traumatisoivaa että oisin masentunu? mut silti musta vaan tuntuu että en jaksa elää, ja mulla on itsetuhosia ajatuksia, mikä on muuten aivan perseestä. tätä on jatkunu noin kolme vuotta, välillä tuntuu että mun paha olo ois viimeinki poissa, mutta vitut. se vaa tulee takas pahempana, mut oon tottunu siihen. tiiän et se tulee aina takas. en vaan tiedä mitä voisin tehä.