Tiedän127.10.2020 15:34
1/3
Ekaa kertaa ikävöin sellasta jotka on elossa

Oon ainoastaan ikävöiny menetettyjä elämiä mutta en ikinä semmosta että ne on ihan vielä elossa, niin outo tunne?? Ja tää on toisaalta haikeutta ja surua, mulla on iso suku ja osa niistö on tosi läheisiä. Niin meiän lähellä n. Puol kilsaa asuu yks perhe. Ja ovat siis mun serkkuja. Tehtiin pienenä kaikkea, siis kaikkea sekoa ihan kaikki yhessä, me lapset semmosessa 10hengen porukassa. Tänä vuonna kävin muutaman kerran uimassa ainoastaan niiden perheessä mua 2v nuoremman kans. On sen takia suuri haikeus koska kaipaan sitä aikaa mun elämässä niin paljon, meitä oli monesti mun perheestä 4 ja niiden perheestä 4 ja naapurit 2 yhessä tekemässä kaikkea. Se oli niin hauskaa ja ihanaa, kesälomalla oltiin vielä pari v sitten päivittäin tekemässä kaikkea sekoa. Saatettiin vaa mennä niille ja ne meille. Meen nykyäänkin mutta useammin vaan pyytää ulos. Tulee pieniä kyyneleitä koska kaipaan sitä niin paljon, sitä aikaa, ne naapuritkin on muuttanu jo poissa. Niillä on mun ikänen poika ja oon nyt miettiny sitäki nii paljo koska ei olla nähty nyt pitkiin aikoihin. Niin surullista miettiä että kohta ollaan aikuisia ja se elämä mitä vietettiin siellä montuilla ja lammella on vaan osa meidän muistoja. On myös haikeaa katsoa sitä kun tällähetkellä nuoremmat naapurit on 4 koplassa samassa paikassa tekemässä kaikkea :3 Kun miettii että vielä muutama vuosi sitten niiden tilaltaan oltiin me ja he olivat vielä vauvoja tai eivät olleet syntyneet. En ois ikinä uskonu että tuun kaipaa tota aikaa näin paljon