Koska kissa jouduttiin lopettamaan, ettei se kärsisi liikaa sairautensa vuoksi. Sitten kävin kävelyllä hautausmaalla, jotta muistaisin miten haurasta elämä on, kunnes mä muistin että ainut asia mitä ei voi voittaa on kuolema. Kuolema on ainut varma asia, mutta myös asia jota ilman ei olisi elämää. Mulle on opetettu jo ihan pienestä asti, että kaikella on kääntöpuolensa: ilman surua ei ole iloa, ilman häviötä ei ole voittoa ja ilman elämää ei ole kuolemaa. En nyt muista tarkalleen kuka noin sanoi, mutta yleisesti ottaen mikään asia ei ole hyvä kenellekään ja kaikella on seuraukset. Niin hyvillä kuin huonoillakin valinnoilla. Mulla on silti kamala ikävä sitä kissaa, koska se oli ainut joka oikeasti piristi mun päivää.. minkä takia kaikki mulle tärkeä viedään multa pois? Mitä pahaa mä olen tehnyt etten mä ansaitse onnea? Vaikka mä olen yrittänyt olla hyvä ihminen ja mukava kaikille niin se kostautuu ilkeilynä. Miksi? Mä olen joka tapauksessa niin typerä ihminen, että saan alle 2 tunnin aikana käytettyä yli 500€ vaatteisiin, joten hyvä minä! Mä idiootti käytin kaikki säästöt vaatteisiin. Miten mä voin olla niin typerä, etten osaa edes käyttää astianpesukonetta ja sitten kun se ei toimi, niin potkaisen astianpesukoneeseen sellaisen lommon ettei se ainakaan toimi ja nyt pitäisi tiskata miljoona astiaa, tai en voi syödä puhtaalta lautaselta. Missään ei ole enää mitään järkeä ja tuntuu siltä, että olisin (kirjaimellisesti) tulossa hulluksi. Tai no, kaikkien lääkärien, poliisien ja lakimiesten mukaan mä olen hullu, joten ehkä pitäisi vain yrittää elää sen kanssa etten mä ikinä tule löytämään onneani. En ainakaan täältä. Ehkä jossain päin maailmaa on vielä joskus paikka, jossa mua ei pidettäisi tunteettomaan hulluna ämmänä. Ei varmasti ole vielä, mutta joskus ehkä.