Juttelin tänään psykologini ja lääkärin kanssa hoitoneuvottelussa. Sain siis lähetteen tähän uuteen paikkaan, jos olen käynyt nyt vähän aikaa.

Lääkäri sanoi, että minulla on selvästi joitain masennuksen oireita. Päätettiin, että en aloita mitään lääkitystä ainakaan vielä ja jatkan siis tässä samassa paikassa, psykologi vaan vaihtuu toiseksi.

Olen tehnyt masennustestin, josta tämän psykologin mukaan sain niin korkeat pisteet, että minulla voisi olla keskivaikea masennus. Myös edellinen psykologini sanoi, että saattaisin olla masentunut.

Minulle ei siis ole koskaan diagnosoitu minkään laista masennusta tai muuta mielenterveysongelmaa.

Kävin ensimmäisellä psykologilla oin puoli vuotta, mutta sitä ennen minulla on ollut esim. itsetuhoisia ajatuksia.

Olen viillellyt ja harkinnut itsemurhaa. Mikään ei enää kiinnosta tai tunnu miltään. Olen yksinäinen, surullinen ja väsynyt. En jaksaisi tehdä mitään. Muut ihmiset eivät kiinnosta. Ahdistaa. Tunnen itseni arvottomaksi. Olen puhunut näistä asioista näille psykologeille.

Ei se diagnoosi olisi mitenkään hieno asia, mutta tuntuu, että minulla ei ole sitten oikeasti mitään ongelmaa.”Olen vain vähän surullinen ja tulin puhumaan siitä.”

Miksi minulla ei ole mitään diagnoosia? Eikö minulla ole mitään vai onko tämä vain niin pientä? Pitäisikö oikeasti yrittää kuolla?