Emt mistä alottaisin, olen vain pelkkää ilmaa. Voisinpa olla k**llut, ja olla enkeli joka auttaa kiusattuja, ja kaltoinkohdeltuja eläimiä ja ihmisiä. Enkelit kestävät kaiken, kun taas mä en. Olen kiusattu, kaltoinkohdeltu. Olisinpa enkeli, jonka voimat eivät käy vähiin, voimaa on vaikka millö tavalla, suojelee toisia... ei kukaan kaipaa minua.
Ei, en jaksa enää. Tämä riiitti tähän. Koko 7.-vuotta koulussa on mennyt ihan niin kuin en olisi halunnut. Muuten menee ihan hyvin, ei jälki-istuntoja, ei luokalle jäämistä, ei huonoja numeroita... mutta kiusaajat. Miksi jiitä riittää? Haluavatko pilata toisen elämän, ja odottavatko että tämä kiusattu palaa loppuun joka tekee pahimmasa tapauksessa its***rhan? No, kuitenkin, kukaan ei kaipaa tällaista masennuksesta kärsivää joka haluaa k*olla mahdollisimman pian, tai mahdollisimman tuskalla, vaikka kuinka kauan se kestäisi.

Hyvät Demiläiset! Olen täällä pari kuukautta, ja se oli siinä, toivottavasti. Tiedän että olen joidenkin teidän mielestä ollut typerä, mutta en ole. Tiedän että tämä se vasta typeräö onkin, mutta lupaan, että ette tule mua enäö sitten muostamaan. Kiitos siitä että sain viettää aikaa täällä, ja olla. Kiitos.