random avautuminen.
En jaksa enää. Lukio loppuu kohta ja todennäköisesti menetän kaikki mun kontaktit sen jälkeen ja varmaan masennun vielä pahemmin ja syrjäydyn. En edes tiedä, mihin haen lukion jälkeen.
Oon paska enkä osaa tehdä uusia kavereita.
Tuun helvetin kateelliseks esim siitä kun mun kaverille jutellaan, mutta mulle ei. Esim jos oon tän mun kaverin kanssa jossain kaikki tyylii kattoo vaan sitä mun kaveria ja reagoi muhun heikosti. En kumminkaan näytä mun tunteita koska en oo paska ihminen ja haluu pilata mun vähäisiä ihmissuhteita. Muutenki jos mun kaveri käyttäytyy vähä normaalista poikkeavasti ajattelen heti et nyt se hylkää mut.

Mulla on huono itsetunto, vihaan mun ulkonäköä ja persoonallisuutta. Ihan oikeesti. Oon ujo paska tai sit jos en oo ujo sanon jotain tyhmää varmaan.

Sairastin pari vuotten sitten bulimiaa, mitä ei kyllä ikinä minulle diagnisoitu, enkä ole kertonut tuosta ikinä kellekkään, vaikka kaikki varmaan huomasivat jonkin olevan huonosti. Parannuin siitä itse, mutta noin alhaalla olin. Varmaan käytin sitä pakokeinona kaikesta paskasta, sillä olen näistä ongelmista kärsinyt jo vuosikausia. Vaikka parannuin, mikään ei ole kuitenkaan muuttunut.

Koulussa en pysty pitää esitelmiä saatika viitata koska ahdistun. Koulussa muutenkin kaikki vihaa minua :) En ole millään tavalla kiinnostava ihminen, että joku edes haluaisi tutustua minuun. Ajattelen herkästi että joku vihaa mua vaikka sen perusteella, että he puhuvat erillä äänen sävyllä. En usko, että kukaan haluaisi olla näin ruman näköisen kaveri muutenkaan.

Niin ja unohdin mainita että oon umpityhmä ja todennäköisesti valmistun paskoilla arvosanoilla lukiosta. En jaksa edes opiskella, koska elämä näin paskaa.

Perheessäkin ollut ongelmia, nimittäin päihdeongelmainen sisarus, joka on varmaan aiheuttanut jotain traumoja mulle. Helvetin kauan sen juttuja jouduin katsomaan ollessani 12-vuotias ja siitä tähän asti vaikka nyt on kumminkin mennyt paremmin. Kaikki hänen ja vanhempieni riidat sekä velat yms. mitä tuollainen elämä tuo.

Joo olen käynyt kuraattorilla puhumassa näistä asioista mutta eipä se paljoa auttanutkaan. Halusin nyt vaan tulla tänne haukkumaan itseäni. En saa näitä ajatuksia pois päästäni. Haluisin tehdä jotain itselleni, jotta ihmiset välittäisit tai ainaki näyttäisivät välittävän, vaikka itse harvoin näytän voimakkaita tunteita ujouteni takia :)))

En ymmärrä, mistä nämä ongelmat johtuvat. Minua ei ole varsinaisesti kiusattu koskaan, silti paska itsetunto ja tälläistä. Varmaan perheen tarjoama huono ympäristö johtanut tähän. Muistan isäni olleen väkivaltainen, kun olin pienempi, mutta ei muistaakseni minua kohtaan. Nykyään minulla on melko hyvät välit hänen kanssa...