Istun Tylypahkan pikajunan täpötäydessä vsunussa. Crabbe ja Goyle istuvat vieressäni, ja juttelevat jostain turhasta. En keskity kuuntelemaan tarkemmin, sillä minulla on tärkeämpää tekemistä. Harry istuu samassa vaunussa, jonkin matkan päässä minusta. Nuo tummat ja kurittomat hiukset...en saa silmiäni irti hänestä, vaikka haluaisin. Haluaisin painaa huuleni hänen huuliaan vasten...en kuitenkaan voi tehdä sitä. Paikalla on liikaa ihmisiä, siitä syntyisi vain hirveä sekasorto. Yritän saada katsekontaktin häneen. Harry keskittyy kuitenkin ihan muihin asioihin.
Käännyn takaisin kohti ystäviäni, ja yskäisen pari kertaa toivoen, että Harry edes vilkaisisi minua kohti. Sivusilmällä näen hänen kääntyvän minua kohti, ja käytän tilaisuuden hyväkseni. Nyt tai ei koskaan. Katson Harrya hymyillen autuaasti. Harry katsoo minua. Hän nousee hitaasti ylös paikaltaan ja lähtee kävelemään kohti minua. Nousen itsekin. Harry tulee lähemmäksi...etäisyys välillämme kutistuu...enää muutamia senttejä...Harry astuu viimeisen askeleen, ja painaa huulensa omiani vasten. Hän nostaa kätensä kasvoilleni, toisen poskelle ja toisen takaraivolle. Vasen käteni hapuilee Harryn niskaa. Toinen käsi siirtyy hitaasti ja vaivihkaa hänen paitansa alle. Tunnen muiden oppilaiden katseet, kuulen heidän hämmästyneet ja järkyttyneet hengenvetonsa. En halua irrottaa vielä. En halua irrottaa koskaan. En välitä muiden mielipiteistä, tämä viedään loppuun asti. Harry irrottaa otteensa minusta, ja nappaa kädestäni kiinni. Juoksemme läpi junanvaunujen niin kauan, kunnes pääsemme perimmäiseen vaunuun, joka on täysin tyhjä. Tietäen, että joku voi tulla milloin tahansa, heittäydymme perimmäisille penkeille makaamaan, ja jatkamme siitä, mihin jäimme.
[Haluutteko jatkoa?]