Haluun oikeesti puhuu mun ongelmista vihdoin ku en vaan jaksa enää.

Kaikki itkettää ja en osaa olla enää sosiaalisissa tilanteissa tuntemattomien kaa ilman et rupeen itkeen. Oli suunnilleen hermoromahdus ykkösten ryhmäytymispäivänä ja oon jo monta kertaa melkeen itkeny tunnilla ilman mitään syytä. On myös alkanu itkettää kotona ilman mitään aiheuttajaa. Itken kans ku kirjotan tätä.

Haluisin puhuu jollekkin aikuiselle, mutta koulupsykologi ja kuraattori on miehiä ja kävin jo kerran pakosta puhumassa terveydenhoitalalle(Näki ku itkin) ja jäädyin ja en ees saanu mitään sanottuu. Vanhemmille en voi puhuu.

En tiiä kuin kauan ees jaksan tätä enää.