Istuin luokkakaverien kanssa äsken ruokalassa, kun jossain vaiheessa sanoin yhdelle, että hän on harvinaisen hiljaisella päällä tänään. Hän vastasi "Ei pahalla, mut sä oot aika ärsyttävällä päällä tänään". Vedin sitten tekohymyn ja vastasin "Kiitos :3" Tämän jälkeen hän lähti palauttamaan astioita. Sanoin lopuille, että mä lähden nyt ja lähdin lätkimään. Laitoin kunnon huutoheviä päälle ja kävelin aika vihaisena koululle. Nyt istun tunnilla ja mietin, miksi aina minulle käy näin.


Toisinsanoen sain taas yhden henkisen haavan lisää. Sattuu, mutta mä en näytä sitä. Olen surullinen, mutta vedän tekohymyllä.
Tää alkaa riittää. Ei tämä ole tervettä, mutta en osaa näyttää mun tunteita. Ehkä en halua tai pysty, koska siitä ei seuraisi mitään kaunista. Pelkään itseäni, kun suutun. Ainoa pakokeino vihaltani on musiikki.

En jaksa itseäni.