"Veri läiskyi tummahiuksisen miehen päälle, ja siinä hän vietti viimeisen hetkensä. Murhaaja siirtyi yläkertaan, jossa kaunis nainen seisoi ahdistuneena pieni poika sylissään.
"Ei poikaa, minä pyydän!" nainen rukoili.
"Väisty sivuun, tyhmä naikkonen!" murhaaja ärjäisi. Sitten vihreä valo kävi, ja naisen silmät laajenivat. Tuo valo pinttyi pojan muistiin, se hetki, kun hänen äitinsä murhattiin. Lapsi alkoi itkemään.


"Äitisi ei ole täällä" murhaaja totesi kylmästi. "Etkä sinäkään ole kauaa."
Miten helppoa on tappaa ihminen? Vain kaksi sanaa, kaksi vaivaista sanaa. Mies lausui nautiskellen nämä kaksi nimenomaista sanaa, hyvillään toisen tappamisesta. Sitten tämä tunsi repeytyvänsä, ja vähäisen sielunsa repeytyvän kahtia. Poika jäi eloon, murhaaja ei. Tai niin ainakin luultiin."

Mielipiteitänne kirjoiitustaidostani olis kiva kuulla :D En oo siis mikään ammattikirjailija yms joten rakentavaa palautetta otetaan vastaan :) Negativiisen ignooraa :D Ja jos joku sattuu tunnistamaan, nii kommentoikaa mikä hetki ja mistä kirjasta tää on!