Mul on ny ollu paska olo ku mun isä on kuollu.. oon ihastunut yhteen tyttöön mutta hän haikailee muitten perään... riitelen äitini kanssa jokapäivä.. ja ihankuin kaikki ois mua vastaa.. haluisisin välillä vain kuolla ja mennä pois. Välillä taas haluan jäädä ja nauraa. Mutta useinmiten oon vaa masentunu, turhautunu,väsyny, yms.. oon alkanu väittää kaikesta vastaa ja viihdyn paljon enemmän kavereitten kanssa kun kotona äidin kanssa riidellessä.. Mutta riitelen äidin kanssa silloin kun väitän vastaan yms.. mutta välillä hän vain suuttuu ihan tyhjästä ja silloin saan syyllisen olon.. pidän myöskin itseäni muitten alapuolelle ja että olen pelkkä kasa paskaa joka ylidramatisoi. Kiitos ja anteeksi kirjoitusvirheet.

Edit 1: Äsken äiti tuli pikkuserkkujen huoneeseen missä yövyin ja käski siivoomaan. No siivoosin ihan nätisti ja äiti sanoi et onks tuo sun sukka? No sanoin et eiku sukkaperuukki (tai se mitä käytetää peruukeis.) Noh äiti alko sanoo et ei tarvii sanoo yksikös monikos tai missään. Et mitäs tein taas väärin? Ja näköjää hänellä saa olla jaskapäivä ja vattuilla mulle mutta minä ensaa väittää yhtään vastaan ennenkun hän alkaa rageemaan.