aaghhh, haluaisin vaan purkaa tän asian anonyymisti ja kuulla jotain ajatuksia mitä mun pitäs tehä. arvostan ihan sikana jos joku vaivautuu.

mulla on välillä tosi kivaa, nautin elämästä ja näin. mutta mun mielialat heittelee paljon. kuitenkin huonot hetket on tosi hallitsevia ja voimakkaita. eli hyvät ja huonot hetket ei oo tasapainossa vaa huonoja on enemmän ja voimakkaammin. oon todella peloissani tällä hetkellä. päässä pyörii tosi paljon kuolema ajatuksia. oon yrittänyt im aijemmin. sillon kuitenkin halusin sillä enemmän huomiota kuin kuolemaa, sillä kukaan ei ottanut vointiani tosissaan. nyt kuitenkin tilanne on astetta pelottavampi, nimittäin haluaisin nyt todella kuolla. en halua kertoa terapeutille tai perheelle kuinka paljon haluan kuolla, koska en halua heidän estävän minua jos päätyisin siihen. mutta sitten toisaalta en kuitenkaan haluaisi kuolla, enkä varsinkaan tehdä sitä läheisilleni.

ja tuntuu että oon tosi väsyny henkisesti. en jaksaisi käydä koulua, nähdä kavereita, perhettä, käydä salilla tai tehdä yhtään mitään. en jaksaisi elää.

ongelma on se että pelkään että teen jotain itselleni, mutten uskalla kertoa kellekkään koska siitä tulee seurauksia. jos vaikka menisin osastolle en tiedä miten selviäisin lukiosta. enkä todellakaan haluaisi pudota koulusta, koska kouluun paluu olisi todella vaikeaa. toivon ja ehkä uskottelen itselleni pärjääväni näiden itsetuhoisten ajatusten kanssa, ettei tulevaisuuteni kärsisi, mutta toisaalta pelkään että jos jatkan näin, koko tulevaisuutta ei edes ole.

en vaan tiedä mitä mun kuuluisi tehdä, koska tuntuu että kaikki vaihtoehdot on huonoja. kiitos jos joku vastaa!