sienivillapaita25.10.2020 23:45
1/12
apua seksi"pelkoon"?

Pitkä teksti mutta yritän avata asiaa mahdollisimman paljon että saatte hyvän kuvan siitä mitä ajan takaa. Aihe on vähän epämukava joten saatan kierrellä sanoissa aika paljon.

Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa noin neljän vuoden ajan (olen 20v nainen), mutta välimatkaa on sen verran että nähdään vaan muutaman kuukauden välein. Tällä hetkellä vähän harvemmin. Ennen häntä en oo koskaan harrastanu seksiä tai tehny mitään muuta asiaan liittyvää.

Koin aika varhaisessa lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä ja näin turhan varhaisessa vaiheessa aika hardcore pornoa, ja näistä kai on jäänyt jonkin sortin traumat vaikken osaakkaan ilmaista millaiset, koska en muista tästä kunnolla mitään. Poikaystävä tietää tämän, muttei olla otettu asiaa puheeksi parisuhteen alkuaikojen jälkeen. Sovittiin jo hyvässä vaiheessa ettei hän painosta mihinkään, mihin en ole valmis, ja edetään asiassa hitaasti.

En ole pystynyt antamaan hänen mennä intiimialueelle oikeastaan yhtään, joitain kertojan vaatteiden läpi ollaan kokeiltu jotain. Voin tehdä muuta mukavaa ;) hänelle, mutta pelkkä ajatus muusta aiheuttaa epämukavuutta ja usein jopa paniikkikohtauksia. Idea hävettää, ahdistaa ja joskus kuvottaa. Tätä samaa on jatkunut koko suhteen ajan.

Vietin koko kesän hänen luonaan eikä muutosta tullut tästä huolimatta. Tuntuu että tästä ei päästä yli ollenkaan. Ymmärrettävästi poikaystävä on alkanut tuntemaan pientä turhautumista, kun usein juttu luistaa alussa hyvin, mutta vetäydyn siitä aina. Hän sitten yksi ilta ilmaisi asian niin, että tuntee minun "aloitteen" (siis halaillaan ja saatan mennä hänen syliin tai annan hänen kosketella vaatteiden läpi) kutsuna varmaan pettymykseen. Yleensä siis haluan vaan olla hänen lähellään ylipäänsä enkä yritä tarkoituksella aloittaa mitään esileikkiä ym. Hänen tuki tässä asiassa ei tunnu enää tuelta vaan enemmänkin minun vaikeuksien sietämiseltä. Onhan tuota jatkunut jo niin kauan, että ymmärrän itsekin asian varmasti aiheuttavan hankaluuksia hänenkin mielessä. Yritän usein muistuttaa häntä että luottamusta ja tunteita löytyy paljon, eikä tämä johdu ollenkaan hänestä.

En tiedä miten lähteä selvittämään ja käsittelemään tätä asiaa. En usko enää että pystyn vain pikkuhiljaa kokeilemalla saamaan meille aikaan normaalin seksielämän tai itse pääsemään omien esteiden ylitse. Tuntuu että tässä vaiheessa asia voi vain alkaa mennä pahemmaksi ilman jotain syvempää käsittelyä.

Jos kenelläkään on antaa jotain tulkintaa asiasta niin arvostaisin sitä tosi paljon. Tai jos jollain on samanlaista taustaa ja on päässyt traumojen yli niin onko jotain vinkkejä? Ihan mikä vaan palaute on tervetullutta koska yksin pähkäily ei todellakaan ole johtanut hyviin lopputuloksiin enkä osaa enää sanoa mitä tässä pitäisi tehdä.