Harrastin just ekan kerran seksiä. Hän kysy että oonko varma että mä haluun tätä ja oonko 100% varma oikeesti ja kaikkea. En kai sitten näin jälkiviisaasti sanottuna ollut varma joska jäin vielä miettimään asiaa. Siis halasin vaan ja mietin että haluunko oikeesti menettää neitsyyteni just tälle tyypille just tässä. Varmaan sitten siitä hetken huumasta villinä ja puolivarmana sanoin että joo, harrastetaan vaan. Eka Kaikki ei sujunu mutta kummiski saatiin kaikki toimimaan. Jälkeenpäin olin ihan semi onnellinen ja hyvillä mielin kaikesta. Nyt kuitenki kalvaa ajatus että teinkö oikeesti oikein? Oliko worth it? Toki mä tiedän että ekat kerrat ei oo koskaan mitään pilvilinnoja, mutta ei se mua mietitykkään. Oon aina ajatellut että mun neitsyys ois arvokas ja että haluan menettää sen jollain kauniilla tavalla jollekkin ketä rakastan sydämen pohjasta ja kenen kanssa meen naimisiin ja kenen kanssa vietä koko loppuelämäni. Tää tyyppi ei siis ole tommonen. On kyllä ihana ja kaikkee mut tiiän että me ei tulla ikinä etes seurustelemaan. En mä tykkää siitä niin paljoa. Mulla on ihan hirveet oman tunnon tuskat tästä. Mitä mun pitäs tehä? En haluis etes puhua tästä sille. Ehkä se ymmärtäis mutta sille tulis vaan pahamieli ja se varmasti ajattelis mua eri tavalla. Ja kun sanoin olevani ihan varma että haluan harrastaa seksiä. Mutta empä näköjään ollukkaan ku tämmösiä mietin. Mielummin pääsen tästä yli ite hissukseni.
I am a huge mess.
Mielipiteitä? Vertaistukea?