hei. mul on luottamusongelmia ja alemmuuskompleksi. yläasteel mä etäytin itteni mun kaveriporukasta koska yks niistä (mun paras kaveri) kohteli mua huonosti ja tiesin et jos niiden muiden pitäis alkaa valita puolia meidän riidas nii jäisin joka tapaukses yksin.

basically mul ei oo kavereita. nään jatkuvasti instagramis kuvia siitä, kun mun vanhat kaverit ja tutut pitää hauskaa ja nauttii nuoruudestaan. mua pelottaa et mul jää se kaikki väliin. mul on näil näkymin abiristeily ja wanhojenkin jatkot jäämäs väliin ens viikol.

mul on todennäköisesti masennus mut en halua esim. psykiatrille koska en haluu stressata mun vanhempia sellasil asioil. afterall mun koko perhe on terve ja tulee taloudellisesti toimeen nii mul ei pitäis olla mitään syytä olla masentunut.

vietän paljon aikaa yksin. esimerkiksi perjantai-illat menee yksin omas huonees ja siinä samal tulee aateltua kaikenlaista if you know what I mean. asun pienel paikkakunnal jossa kaikki tuntee toisensa eli uusien kavereiden ettiminen on käytännössä mahdotonta. mun mielenterveys kärsii täst, koska mul ei oo ketää kenelle voisin kertoo kuulumisia yms.

mitä mun pitäis tehdä? pitäiskö mun vaan odottaa sitä, et muutan joskus pois ja voin alottaa puhtaalta pöydältä? en oo itsetuhoinen vaan tosi, tosi onneton.