Oon ollut nyt vasta kaksi päivää koulussa, mutta en vieläkään oo pystynyt puhumaan kunnolla mun luokkalaisille. En vaan keksi mitää sanottavaa, ja sit tapahtumissa seison hiljaa paikallani ku muut juo ja mä en.

Oon myös kotoisin aika kaukaa ja mä oon valehtelematta joka päivä itkenyt, et haluun vaan kotiin täältä. Oon tosi läheinen mun perheen, tätejen ja isovanhempien kanssa ja nyt kun ne kaikki on siellä kaukana maalla ja mä yksin täällä kaupungissa, niin mua vaan itkettää jo kun ajattelenkin heitä, koska mulla on niin kova koti-ikävä! En myöskään enää usko omiin kykyihini alalla, jota opiskelen, vaikka kai mulla niitä on kun kerran pääsin sisään.

Eilen tutustuin kyllä muutamiin muiden alojen opiskelijoihin, mutta silti mua pelottaa, että noista mun luokkalaisista muodostuu tiivis ryhmä ilman mua ja sit jään ihan yksin.