Juups tiiän et oon huono kirjottaa, mut haluisin kehittyy niin oisko jollain antaa vinkkei?

Tunnen kuinka tiestä nouseva pöly leijailee märille poskilleni, mutta en jaksa välittää siitä. Minulla ei ole aavistustakaan minne olin menossa, mutta astelen silti reippaasti eteenpäin mutkaisella soratiellä. Enää en kestänyt pidempään ja viimeinkin toteutin suunnitelman, jota olin juonitellut mielessäni jo ties kuinka pitkään. En ehkä kuitenkaan osannut aavistaa, että todella tekisin sen, joten tähän se suunnitelma loppui. En tiennyt minne menisin, enhän tuntenut ketään. Siitä on pitänyt huolen minun oma rakas äitini, jonka takia minulla ei enää ole kotia, ei isää tai kavereita, ei edes puhelinta. Maailmasta tiedän kuitenkin jonkin verran, sillä aina iltaisin kiipesin salaa portaisiin ja kuuntelin, kun äiti katseli uutisia.

Please jätä mielipide ja kehitysideoita :)