Mua siis ahistaa iha törkeesti ajatus jonkuu kaa seurustelusta, minkä takii jo ihastuminenkin on tuntun aika kauheelt. Jotenki tavallaa se tietty läheisyys ja semmoin muu tuntuu todella ahistavalt (varsinki ku oon seurannut 5kk parhaan ystävän suhdetta sivusta usein semmosen yksinäisenä kolmantena pyöränä). Kyl mä silti kaipaisin jotain jätkää, jos oikeest kiva joskus tulee vastaa. Yleens oon vaa päätyn siihen etten vaa oo valmis mihinkään. Ja sanotaan viel et oon siis 15v tyttö.
Onko tää miten yleistä ja oisko jotaa ideoit, miten tästä pääsisi eroon? Vai onks ajan kanssa rauhottuminen ainoo mahdollisuus?