Voitte vapaasti sanoa mua surkimukseksi ja kehuskella vakkariyöpaikoillanne tänne. :D

Terveisin 20-vuotias opiskelija jolla on ollut kaksi kesätyöpaikkaa feissarina ja puhelinmyyjänä. Puhelinmyynnistä otin loparit itse koska tienasin 280e/kk vaikka tein keskimäärin 7 kauppaa päivässä ja feissauksesta sain potkut kun en saanut myyytyä tarpeeksi.

Olen hakenut joka vuosi kesätöitä siitä lähtien kun täytin 15. Ensimmäisenä ja toisena kesänä laitoin muutamia hakemuksia, 17-vuotiaana etsin tosissani töitä ja olen siitä lähtien laittanut hakemuksia joka kevät yli 50 eri paikkaan. Olin välissä 1,5 vuotta työttömänä jolloin ehdin hakemaan yli 100 paikkaan töitä ja käymään kymmenissä eri haastatteluissa. Olin vuoden työharjoittelussa kaupan alalla, joten siitä on kokemusta. Osaan käyttää kassaa, olen iloinen, ahkera, omistan neljä eri työpassikorttia. Nyt oon vuoden yrittäny etsiä töitä koulun oheen mutta graah ei onnistu. Hakemuksissakaan ei voi olla vikaa kun pääsin yhteenkin haastatteluun yli 100 hakijan joukosta mutta työpaikkaa ei herunut. Oon kokeillu laittaa virallisia, persoonallisia, humoristisia ja tylsiä hakemuksia.

Tänä keväänä tuo samainen rumba alkoi taas tammikuussa. Olen soittanut paikkoja läpi, lähettänyt hakemuksia, käynyt paikan päällä ja silti näyttää etten tänäkään kesänä saa mitään. En oman alan, kaupan alan enkä edes ns. paskaduuneja. Tulen olemaan tänä kesänä ainoa luuseri luokaltani jolla ei tule olemaan työharjoittelupaikkaa. D: En kyllä luovuta vielä, huomenna alan soittelemaan siivousfirmoja läpi ja puhun opettajien kanssa mistä voisin vielä hakea paikkoja. Tuntuu et itsetunto murenee tän takia pohjalukemiin. En mä nyt niin huono ihminen voi olla etten kelpaa yksinkertaisimpaankaan hommaan. Tai sitten mussa on jotain tosi häiritsevää vialla.

Jeih tässä nyt pieni avautuminen jotta jaksan taas iloisin mielin etsiä töitä. :) Onko mitään ideoita mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä? Onko jollekin muulle käynyt samalla tavalla?