Hei, olen naisenalku joka _EI_ ole masentunut näin tiedoksi ja aloitteeksi.
Olen menettämässä biologisen isäni 3 kertaa ja nyt se on todelista,isäni on saatto osastolla.

(Tälläinen lyhyt selitys nopeasti, jos et tiedä mikä se on niin osasto johon menee vakavasti sairaat eli kuolevat henkilöt.)

Olen saanut outoja kohatuksia, milloin näen menneisyyteeni heti kun tajusin, että olen menettämässä isäni. Tämä on hullua ja tuntuu sairaalta koska en muista menneisyydestäni oikeastaan mitään. nyt olen nähnyt paljon asioita lapsuudestani jotka ovat hyvin raakoja ja äitini ei ole kieltänyt niitä epätodeksi. Tuntuu, että olen sekoamassa täysin. isälläni on muutama pv elinaikaa ja minua pelottaa tosi, tosi, tosi paljon.
(kuolee maksakirroosiin, aka maksasyöpään.)



Voisitteko ihanat kertoa, keitä olette menettäneet?, mihin menettäneet ja oletteko kokenut surun ylityksen aikana itsesänne jotain erillaista?, tai tuntenut erillaisia tunteita mitä ette odottaneet?, miten pääsitte ylitse tai teitte surutyötä hellittääksenne henkistä kipua?

Kiitos jos vastailisitte paljon. Mua tosiaan pelottaa enemmän kun koskaan..