Moi! Kiitos jo etukäteen kovasti, jos jaksat lukea tän suhteellisen pitkän viestivuodatuksen ja ehkä omia ajatuksiasi kommentoidakin. :)

Mulla on siis nyt sellainen tilanne, että oon tuore ylioppilas, jolla on välivuosi edessä, eikä hajuakaan siitä, miten sen voisi viettää. Esimerkiksi au pairiksi lähtö kiinnostais mahdollisesti, tai sit vaikka opiskelu kansanopistossa tulevia pääsykokeita varten. (toki ala ei ole vielä selvillä, niin siks tää vaihtoehto on ehkä vähän huono)
Ongelmia kuitenkin on - ekaksi, oon vähän nössö lähtemään yksin ulkomaille, vaikka se kovasti kiinnostaiskin ja tarvisin ehkä rohkaisua siihen. Tokaksi, oon parisuhteessa ja mahdollinen esim. puolen vuoden tauko siihen että ylipäätään nähtäis kuulostaa suoraansanottuna kauhealta ja oikealta itsemurhalta seurustelumme suhteen. Toisaalta, en haluaisi välivuosia yhtä enempää pitää ja siksi tuntuukin, että nyt ois se vuosisadan tilaisuus lähteä ja kokeilla vähän että miten sitä pärjääkään yksin. Asiassa on vielä sellainenkin puoli, että poikaystäväni valmistui myös yo nyt ja viettää ensi vuoden valtion hoivissa armeijassa - periaatteessa siis hänelläkin olisi ns 'kädet täynnä töitä' ensi vuodelle. Hänen yksikkönsä sijaitsee myös kaukana ja on sellaista laatua, että kuulemani mukaan siellä ollaan myös paljon kiinni, eli luonnollisesti meidän näkeminen harvenisi paljon joka tapauksessa. Toisaalta armeija-aika on varmaan parisuhteelle muutenkin rankkaa, niin en tiedä että olisko yhtään järkevää sitten vielä samaan aikaan lähteä itsekin esim. toiseen maahan ja aloittaa ns uusi elämä siellä.

Kysymys kuuluukin, että mitähän mun kannattaisi tehdä? Ootko itse ollut vastaavassa tilanteessa, näkemättä kumppaniasi pitkään aikaan ja säilyttänyt silti suhteenne? Tai lähtenyt välivuodeksi au pairiksi tai kansanopistoon? Mitä oot ylipäätään tehnyt sun välivuonna jos oot sellaisen pitänyt?
Olen kuullut kaverien sanovan, että siinähän se olisi hyvä testi sille suhteelle - kestää jos on kestääkseen - mutta jotenkin se kuulostaa aika ahdistavalta kun tietenkään siihen negatiiviseen tulokseen ei haluaisi päätyä. Tietenkään tulevaisuudesta ei voi tietää ja voisihan se olla että jäisi kaduttamaan jos nyt pysyisikin vain kotona vaikka jotain hanttihommia tehden. Jotenkin vain kaipaisin vähän selvyyttä tähän asiaan, kokemuksia tai vaan muita ajatuksia. Ahdistaa kun koko ajan joku kyselee, että onkos sitä jo suunnitelmat valmiina.

Mutta niin kiitti vielä jos/kun jaksoit viestini lukea! Arvostan kyllä jos jaksat jotain ajatuksia kommentteihin heittää :)