Tilanne on siis tämä. Olen lukiota käyvä tyttö, tunnollinen, kiltti ja älykäs. Poikaystäväni on anmattikoulussa autoasentajana, herttainen, kiltti, hauska, sosiaalinen ja omaa käytöstavat. Mätsäämme hyvin yhteen, olemme onnellisia ja kykenemme keskustelemaan kaikesta täysin avoimesti.
Ongelma on, ettei äitini hyväksy poikaystävääni. Selviä perusteita tälle on vaikea saada, mutta pääsyynä vaikuttaisi olevan, ettei korkeakoulutettu nainen voi olla perusduunarin kanssa. Miksi näin?
Äitini mielestä poikaystäväni älykkyys ei riitä seuraamaan korkealentoista ajatuksenjuoksuani. Ei ammattikoulussa oleminen tee hänestä yhtään vähemmän älykästä! Menetän järkeni näillä hetkillä.
Poikaystäväni ahdistuu äitini negatiivisesta asenteesta häntä kohtaan. Äiti käyttäytyy todella typerästi. Hän haukkuu poikaystävääni ja yrittää määräillä minua osa-alueilla, joihin hänellä ei ole valtaa alaikäisyydestäni huolimatta. Äitini asettamiin sääntöihin kuuluvat mm:
Minun täytyy pitää matalaa profiilia, koska seurustelen hänen kanssaan. Saan nähdä häntä maksimissaan kahdesti viikossa, kerran arkena ja kerran viikonloppuna. Kotiin on tultava viimeistään kello 19:00 tai vastaavasti poikaystävän on lähdettävä kotiin klo 19:00. Ei yökyläilyjä (mikä on kyllä ihan ymmärrettävää, hauskaa tässä on vain se, että eksäni kanssa sain yökyläillä niin usein kuin huvitti. Ei ole siis periaatteesta kiinni) emmekä saa olla kahden kesken kotona.
Poikaystäväni ei saa myöskään tulla kavereilleni käymään, jos minä olen siellä, ettei toistemme näkemismäärä (2x vko) ylity. Joudun jatkuvasti kuuntelemaan, kuinka en saisi mennä hänen kanssaan naimisiin enkä tehdä lapsia hänen kanssaan. Ahdistun valtavasti. Surullisinta kaikessa on, että äitini sanoi minulle itkevänsä häissäni surusta mikäli menen naimisiin poikaystäväni kanssa. Olen ahdistunut ja itkuinen, enkä voi ymmärtää äitini näkökulmaa. Onneksi edes poikaystäväni vanhemmat ovat ihania ja ymmärtävät tuskailuani.
Kysymys kuuluukin, miten ihmeessä saisin äitini hyväksymään valintani? Onko minulla edes mahdollisuutta? Miten tällaisessa tilanteessa menettelee? Onko äitini ajatusmalli mielestänne reilu ja oikeutettu? Hänen mielestään on siis ns. kaksi ihmisrotua, älykkäät ja tyhmät. Hänen mielestään vain älykkäät saisivat lisääntyä keskenään. Kaipailisin pikaisesti apuja. Pahoittelut tekstin pituudesta.