En vaan kestä. Äiti on sanonu mulle näin ainakin kaks kertaa. En edes tajua kumpaa se tarkotti. Oonko huono tälleen yleisesti lapsena vai lapsena perheessä?
Toinen näistä kerroista oli kun olin sen mielestä liian hidas juomaan kaakaota? Se muutenkin tietää että en oo maailman nopein syöjä. Toinen oli se kun huusin sille siitä kuinka rasistisesti se puhui.
Ei tää oo normaalia!
Kummallakin kerralla oon vaan hiiltyneenä sanonu sen olevan huono äiti. Joka on totta.
Se ei kuuntele mun mielipiteitä ja väittää aina olevansa oikeessa. Vähänkin rupeen sille räyhäämään niin se huutaa vielä kovempaa: "ÄLÄ HUUDA!". Se ite tekee tota suunnilleen joka päivä, ja koska mulla menee tunteisiin sen käytös, me riidellään joka päivä enemmän tai vähemmän. Mistään ongelmista en voi sille puhua. Joko se ei vastaa tai kuuntele. Tai sitten vaan tajuaa asian ihan väärin tai keksii jonkun jutun minkä ite oon sössiny asiassa.
Se syyttää mua ja mun siskoja ihan kaikesta. Esimerkkinä se joskus tuli meiän huoneeseen keskellä yötä sörkkimään meiän palovarotinta koska sen mielestä siinä oli joku vika joka häiritsi sitä (ja vaan sitä). Samalla säheltäessä hajotti meiän lampun. Alko saman tien laittaa syytä meiän niskoille vaikka ite oli sen lampun rikkonu. Äiti ei suostunut korjaamaan koska sen mielestä hajoominen oli meiän vika ja lopulta korjattiin ite.
Se tekee kaikesta tosi ison numeron, valittaa joka asiasta, haukkuu aina välillä, pari kertaa käyny silleen pienesti käsiks (kaatanu maahan tai tönässy seinää vasten) siks että ollaan sen suututtamana heitetty joku pieni tavara tai paiskottu ovea (arkipäivää meiän talossa). Pari kertaa sanonu "MEE ISÄLLES" jonka kaa siis se on eronnu mun ollessa 2 vuotias tai vaihtoehtosesti huutanu "ULOS TÄÄLTÄ". Asutaan äidillä ja isää nähdään joka toinen viikonloppu. Se asuu täs lähistöllä. Silti äiti ei selvästi tajua meiän asunnon olevan meiän yhteinen asunto. Sen sijaan se vaan sanoo "minun kotona ei.. (päläpälä)" ja niin edespäin. Yksi huono asia on myös että mun äiti on rasisti eikä hyväksy tietynmaalaisia- tai uskonnollisia ihmisiä, eikä LGBT ihmisiä. Tän kun sain selville päätin että en kerro sille olevani bi, paitsi ehkä sillon kun välien katkominen ei enää niin paljon vaikuta mun elämäntilanteeseen
Kuitenkin: Mitä täs tilanteessa tekisitte, jos olisitte 12 vuotta ja samassa tilanteessa kun mä? Pystyyks näiden syiden perusteella tekee tyyliin lastensuojeluilmotuksen? Tai minkä ikänen lapsi saa päättää kummalla vanhemmallaan asuu? Ja toivoisin nyt että saisin vastauksii tähän ite aiheeseen liittyen, ei mun ikään liittyen. Tiiän nimittäin tääl olevan jotain haukkumista/syrjimistä tietyn ikäsiä kohtaan ja syy miksi oon tääl demissä niin en keksi miellyttävii vaihtoehtoi jossa puhuu asiasta :/