oon nyt vuuen tehny silleen, että syöny jotain pientä herkkuu vaan viikonloppusin (toki harvoin poikkeuksia), mutta nyt näin jouluna tottakai joulukalenterista sen suklaan syöny. sen pystyin vielä sulattaa, kun aattelin ettei tää nyt paha oo, kun monethan muutenkin tekee silleen että syö joka päivä jotain pientä, ettei se yks suklaapala mitään tee :D että asia erikseen, jos vetäisin jonkun suklaalevyn per päivä. mutta kuitenkin...nyt sunnuntaista asti vetäny joka päivä sen joulukalenterin lisäks jotain D: siis...sekään ei oo ollu mitään suuria määriä, että sunnuntaina reilu (yhen) kupillisen sipsii, eilen kuivakakku palan ja tänään kolme suklaapalaa sen joulukalenterin lisäks. nyt kun luettelin noi ääneen pois miun mielestä, niin eihän tossa ees oo paljoo loppujen lopuks, mutta toi on vaan miun päässä niin suuri määrä. ja kaikista eniten vaan pelkään, että vetäydyn niihin miun vanhoihin tapoihin ja lihon taas D: oli vaan niin vaikee päästä pois sieltä pohjalta ja liemestä missä olin, enkä haluu ikinä siihen pisteeseen takas. oon kyllä yrittäny lohduttaa itteeni ajattelemalla, että joulun jälkeen otan vanhat tavat takas (enkä nyt meinannu koko lomaa vetää ihan persiillään :D että kohtuus kaikella), sekä ettei mitään pysyvää kerkee tapahtuu tässä viikon-kahen sisällä (ja kun noi määrät ei tosiaan oo ollu niin isoja) ja lisäks kuitenkin liikun noi pois (en rääkkää itteeni, vaan ihan yleisliikuntaa yms).


äähhh D: