En oo kirjotellu oikee mitää pitkiin aikoihin, mut nyt o sellane tunne etten oikee voi puhua kenellekkää. Koska musta tuntuu ettei ihmiset ymmärrä.. En mä itekkää ymmärrä, mä haluan vaa eroon näin ahdistavasta tunteesta. Aloitin siis lukion ja kyseisessä lukiossa on vuotta vanhempi tyyppi, jota luulin kaveriks. Joten kävin moikkaa ja halaamaan ihmistä niinku aina enneki. Ja mä rakastan haleja, joten en pitäny sitä mitenkää erikoisena. Etenkää kaverin kohalla, joka on aina mukava ja muuta.. Mut se vastas mulle halveksuvan kylmästi et me ei olla halituttuja, toivon et kunnioitat mun toivetta. Ja sen kaverit alko nauraa mulle ja mua ahistaa ihan sikana, enkä pysty pitää päätäni kovana vaikka aina ennen oon siinä kyllä onnistunu. Enkä ees tiiä miks ahistaa näin paljon, ku kuitekaa ei kyseessä ollu mikää ihan parasystävä. Koko päivän tehny mieli itkeä, mut oon päättäny etten tän takia ala itkemää vaikka kuinka ahistais. Ainut vaa et huomenna ja seuraavat 2 vuotta pitäis kävellä samoilla käytävillä noiden ihmisten kaa ja vielä selvitä hengissä siitä mun kaverin, tai no ex kaverin inhoksuvasta reaktiosta.