Ahdistus on piinannut mua nyt jo kauemman aikaa. Oon tosissaan siis 19v. ja jotenkin tuntuu et eihän tän nyt enää näin pitäis mennä?
Mun ahdistus alko salakavalasti, enkä oikeestaan tiiä että mikä oli se laukaiseva tekijä. .

Mun itsetunto ei koskaan oo ollut mikään parhain, eikä sitä parantanut se, että just viime vuonna koin todella paljon ulkoisia paineita. Olin liian ruma, en kelvannut kenellekkään missään, olin joko liian poikamainen tai sitten vastavuoroisesti kutsuttiin huoraksi. (En itse ole seurustellut siis koskaan joten heheh) Kaiken tän paskan keskellä mä aloin itsekkin epäilemään ja puntaroimaan ihteeni ja uskoin asioita mitä mulle sanottiin. Siitä lähti pikkuhiljaa se ahdistuminenkin. Kaiken kukkuraksi ahdistus on vaikuttanut siihen, että mun oma identiteetti on hukassa. Kuten sanoin, oon aika herkkä just huonon itsetunnon takii, niin otan välillä asiat aika herkästi itteeni ja uskon melkeen kaiken mitä musta sanotaan.

Ahdistus lisääntyy kun mietin sitä, miten en oo kiinnostunut kenestäkään. Koen painostusta siitä, etten ole ihastunut kehenkään sitten viime kesän. Samalla mun seksuaalinen suuntautuminen on ollut koetuksella - tosin parin muutaman tyhmän kommentin takia. Joidenkin mielestä pukeutumiseni on välillä "lesbomaista" heidän sanojensa mukaisesti. (Tarkoittavat sitä, kun on mom jeansit, collegepaita yms yms.) Aloin kontrolloimaan omaa pukeutumistani, sekä miettimään tarkasti että mitä laitan päälle, etten herätä kenessäkään mitään epäilyksiä. Olen saanut huomautuksia ja ihmettelyjä siitä, etten ole ollut ihastuneena keheenkään vähään aikaan, kun puhutaan pojista. Mulla on ollut kiinnostuksen kohteita, mutta ne on ollut aikalailla musta vanhempia miehiä mitä ite oon. Muutama harva on ollu mun ikänen viime aikoina.

Surullista on, että olen alkanut ilkeiden kommenttien takia tarkkailemaan omaa pukeutumistani ja käyttäytymistäni. Vertailen itseäni alituisesti toisiin naisiin. "Olenko yhtä laiha, olenko yhtä seksikäs" jne. Välillä korjaan istuma-asentoani "naisellisemmaksi", jos huomaan että istun yleisellä paikalla vähänkään "liian rennosti".

Olen aina haaveillut perheestä, aviomiehestä ja lapsista. Eniten ahdistaa juuri se, että entä jos se ei toteudu. Tällä hetkellä en pysty itseäni kuvittelemaan oikeasti naisen kanssa yhdessä. Se ajatus hieman jopa "ällöttää". Se ei tunnun ns. omalta. Mutta niin, en tiedä. Tää ahdistus on vaan niin vitun perseestä. Mä kokoajan kuitenkin kuvittelen ja haaveilen mun tulevasta aviomiehestä. Kun sanotaan että kuvittele tulevaisuutesi, niin nään itteni heti ekana miehen kaa. Mä tuun vähän mustasukkaseksi siitä, kun en saa huomiota yheltä tietyltä pojalta. Oon ollu siihen joskus ihastunutkin, mutta nyt en oo ihan varma. Se poika tuntuu enemmänkin pakkomielteeltä xdd. Mut sit vähän ajan päästä tulee sillee, et mitä jos en oliskaa hetero. Kuitenkin koitan tehdä vaikutuksen aina miespuolisten ympärillä, sekä koitan saada niiltä huomion. Naisten luona mä ennemmin alistun, tuntuu et ne arvostelee mua ja että oon jotenkin huonompi niistä. Mut kuiteski. Entä jos totta tosiaan olen homoseksuaali? Pelottaa että asian liika pohdinta aiheuttaa ongelmia. Entä jos lietson mieltäni liikaa ja sen takia vaikka olenkin lesbo? Entä taas jos en ajattele asiaa tarpeeksi ja laiminlyön asian käsittelyn? Argghhhhgh.

Tosiaan tämä ahdistus on jatkunut jo pidemmän aikaa. Välillä oli jo parempia päiviä ja tunutui että ahdistus alkaa olla takanapäin. Kuitenkin yhtenä päivänä se taas iski ja on nyt jatkunut jo 2 viikkoa aika voimakkaana. Onko ketään muita ketä ahdistaa nämä samat asiat? Voiko heteron mielestä naiset olla oikeasti seksikkäitä? Tuntuu todella lapselliselta nää jutut. Samaan aikaan tiedän, että olisin hetero. Samaan aikaan tiedostan myös, että se ei tee susta lesboa jos vaikka pitää jus toisia naisia seksikkäinä. Mut miksi tää on niin iso ongelma, miksi ahdistaa? Tää on niin lapsellista ja turhaa, ku tuntuu et kaikki 13v. tietää jo etä mitä ne on ja mitä ne haluu ja on seurustellu jo ainakin viiden ihmisen kanssa.

Ihmettelen jos joku jaksaa lukee tän sekavan viestin loppuu, ku tää on tosi pitkä ja äh. Hirveee sotku. Ahdistaa niin perkeleesti kaikki. Oisko jelppiä kellään? :)))))))))))))))))))))))))


ps. tiiän ettei tarvi lokeroida itteensä mihinkää, mut en osaa olla ajattelematta nii