Miten tällästä kohtausta pitäs kohdella. Miulla on huomenna psykologi-aika ja toivon että saisin sieltä sitten vietyy miun ongelmat eteenpäin. Näitä tulee aika usein ja tuntuu että jokainen kohtaus on pahempi. Tarviin oikeesti apuu tähän.

Esimerkki-tilanne
Poikaystävä oli viikonloppuna käymässä. Heräsin keskellä yötä siihen että itken. En kuitenkaan saanut sanaa suustani, mutta onnekseni poikaystäväni heräsi raskaaseen hengitykseeni. Hän huomasi ettei kaikki ole hyvin ja yritti puhutella. Olin kuitenkin ihan hiljaa ja rupesin itkee vielä kovempaa kun tajusin ettei ole kaikki hyvin. Ahdistuin niin kovasti, että raavin itteeni ja hän tämän huomattuaan sanoi etten raapisi itteeni vaan mieluummin häntä. Kehotti monta kertaa että kävisin makuulle ja sulkisin silmät. Jalat ei vaan totellu. Kaikki voima meni kuitenkin siihen että muistaisin hengittää kunnolla. Välillä piti ihan kattoo kunnolla ympärille ja varmistaa että on vielä tajuissaan. Siinä sitten istuttiin melkein koko yö.

Tälllä hetkellä olen ihan pirun kiitollinen, mutta myös todella peloissani. Selvisin siitä, mutta pelkään etten vastaavassa tilanteessa pääse niin helpolla kun ei ole joka yö unikaveria....
Mitä tälläisessa tilanteessa pitää tehdä, kun jokainen lihas vastustaa liikettä. En todellakaan pystynyt liikkumaan, hädintuskin puhumaan.

Pelkään jäädä yksin...