Eilen menin avautumaan hiukan yhdelle uudelle kaveripojalle entisestä ihastuksesta ja irtipäästämisestä...ei se oikeastaan kaduta, mutta vähän hämmentää, kun menin avautumaan siitä niin hetken mielijohteesta. Varsinkin kun en ole puhunut samoista asioista monen ystävänkään kanssa.

En ole erityisen hyvä avautumaan hyvillekään ystäville, ja asioista puhuminen tuntuu vaikealta, jotenkin nololta, ja pelkään antaa muiden tietää musta liikaa. Esim.melkein kukaan kaveri ei tiedä mun opettajaihastuksesta, edes samalla luokalla oleva ystäväni. Samalla myös jännittää ihmisten reaktiot eri aiheista ja että niiden näkökulma muhun muuttuu.

Mites teillä?