Magnifikitten30.6.2020 20:17
1/1
Ah niin upeaa runoutta

Välillä valon ja varjojen,
Tanssin askelein kevyin.
Säteistä auringon, sekä kajosta kuun,
Laulusta tuulen, ja kuohusta meren,
Synnyin kerran, sillalle epävakaalle.
Sil' astellen siivet palaneet,
Painaa selkää puukotettua.

Heilahtaen viikate,
Iskien pohjaan ankkurin uskon.
Valheen nuoli selässäin,
Jatkoin urhoollisesti,
Matkaani.
Etsin tietä kohti onnea ja iloa,
Etsin tietä kohti kohtaloani.
Alla sillan,
Koskessa kuohuvassa,
Laskee laiva tyynesti kohti valoa,
Onnea, sekä iloa.

Tuuli kuljetti kevättä kohti.
Jäi tumma, pimeä,
Taa verhon vihreän.
Elämää entii keväämme lapsi,
Mi' hengittäessään luo maat ja mannut.
Kerran kyyhkynen kai olalle laskee,
Rauhan saa,
Ja antaa sulan.
Sil henkevän hyveen mieleni pintaan,
Nostattaa voi tuulet ja tulet.

Lennossa lohikäärmeiden,
Enää joutsenlaulu unhoon jää.
Laskee pinnalle maan taas kevät,
Elämä,
Henkevä, meil' suotu vuodattaen veret viattomien.