Mies 30v. Asutaan eri maissa, ollaan naimisissa. Kaukosuhdetta kaks vuotta takana, oltiin alle 10 päivää yhdessä ja ei olla tavattu häiden jälkeen eikä voi tulla tänne. Syyttää tulemattomuuttaan Brexitillä, tutkinto ei muka enää kelpaa, ei mukamas riitä työkokemus, hakenu siis Suomesta IT-alan töitä. Sit syyttää nyt mua ja koronaa. Aina sanoo, et on parin kuukauden päästä täällä. Sano samaa nyttekin ku oleskelulupa vireillä, Migrin sivuilla lukee et menee 5-8kk. Haluaa valehdella syntymämaasta, koska tarvii jonkun paperin, joka osottaa et on oikeesti asunu Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja tän hankkimiseen menis kuulema puol vuotta. Sano, et jos nyt oleskelulupa evätään, ei pääse Eurooppaan kahteen vuoteen, en tiiä, mistä tänkin on repässy. Mukamas pakotin hänet mun kanssa naimisiin. Nyt vähän aikaa sitte sano, et haluaa paikallisen tyttöystävän ku oli ulkomailla laittamassa tätä oleskelulupaa vireille ja sit myöhemmin sano, et tarkotti tällä vaan sitä, et olis voinu nukkuu kaks viikkoo. Kovasti sanoo, et naiset tai seksi ei häntä kiinnosta ja et on enemmänkin aseksuaali. Aina jotain tämmösiä ihme selityksiä saan, ei siis tarkota sitä mitä sanoo ja sit alkaa nää ihme "mut mä tarkotin tätä ja sä et osaa lukea rivien välistä" selitykset.

Nyt koko ajan riitelyä, haukkuu mua koko ajan narsistiksi. Jos puhun mun tunteista, se leimataan heti riitelyks tai riidan aloittamiseks tai et oon henkisesti väkivaltanen. Kovasti tykkää analysoida kaikkea ja mun menneisyyttä ikään ku se olis joku psykologi. Syyttää mua mun aikaisempien parisuhteiden kaatumisesta (eka kumppani ei halunnu olla musta vastuussa ja pitää musta huolta, toka oli kaikin puolin väkivaltanen (henkisesti, fyysisesti ja uskonnollisesti, poliisi ja mun perhe ei tehny yhtään mitään, sain vaan kuulla et oon narsisti, koska haluun erota hänestä ja kukaan mun perheestä ei kuulu samaan uskontokuntaan mihin mä) Ei millään tavalla auta, sanoo, et oon liian takertuva, vaativa, tunteellinen. Jos itken ja haluun apua, saan "Oon pahoillani et tunnet noin mut mä en voi auttaa" tai tyyliin "älä häiritse mua" tai "sä nolaat mut mun kavereiden ja perheen edessä". Kerran sano, et uskoo et mä tapan sen ku se nukkuu ja et mä jätän sen ulos ku on kylmä ja ajan sen tekemään itsemurhan. Oon kans hänen omien sanojen mukaan terroristi, joka opettaa lapsia räjäyttämään ittensä.

Ittellä paljon traumoja, perhe aina hylänny mut ja oon joutunu olemaan näitten asioiden kanssa yksin. Mulla on vihanhallintaongelmia, eilen heitin mun puhelimen. Soittelen koko ajan mielelle, jos riidellään. Joskus 30 kertaa. Oon tän koko kahden vuoden ajan aina laittanu omat haluni ja juttuni sikseen, jotta voidaan iltasin aina jutella. Esim. jos haluun lukee kirjaa, tiskata, kokata.. Mitä ikinä mulla on kesken, sanon aina miehelle et joo oon vapaa ja sit jutellaan tuntikausia. Mies sanoo mulle, et "Miks mun pitäis ikinä soittaa sulle ku sä blokkasit mut neljä päivää?" "Luuleks sä et sä ansaitset anteeksantoo vaan koska sä oot nainen?" "Mä en oo sun huora". (I'm not your bitch, mitä ikinä toi sit tarkottaakaan).

En pysty käymään juttelemassa asioista ammattilaisten kanssa, koska teen 9-11 tuntisia päiviä. En saa hoitaa omia hommia työaikana, kaikki lääkärireissut ja hammaslääkäri sun muut pitää hoitaa työajan ulkopuolella. Ikää mullakin kohta 30.

Kysymys kuuluu, mikä mun mies on? Narsisti? Miten tästä eteenpäin? Onks meillä mitään tulevaisuutta? Onks kellään samanlaisia kokemuksia?