(𝗛𝘂𝗼𝗺. 𝗲𝗻 𝘁𝗼𝗱𝗲𝗹𝗹𝗮𝗸𝗮𝗮𝗻 𝗵𝗮𝗹𝘂𝗮 𝗹𝗲𝘃𝗲𝗶𝗹𝗹𝗮, 𝗸𝗲𝗿𝗿𝗼𝗻 𝘁𝗼𝘁𝘂𝘂𝗱𝗲𝗻, 𝗸𝗼𝘀𝗸𝗮 𝗹𝘂𝘂𝗹𝗲𝗻 𝗲𝘁𝘁𝗮, 𝘀𝗲 𝗮𝘂𝘁𝘁𝗮𝗮 𝘆𝗺𝗺𝗮𝗿𝘁𝗮𝗺𝗮𝗮𝗻)𝗠𝗮 𝗼𝗼𝗻 𝗼𝗶𝗸𝗲𝗲𝘀𝘁𝗶 𝗶𝗵𝗮𝗻 𝗿𝗶𝗸𝗸𝗶, 𝗽𝗮𝗹𝗮𝘀𝗶𝗻𝗮 :(

Olen kilpailuhenkinen perfektionisti, mun ka oli viime keväänä 9.8. Ja intovertti olen, joten mun ei ole helppoa puhua kellekkään. Ei niillä kympin oppilaillakaan ole aina kaikki hyvin. :(

Mulla on nyt ihan hirveesti kouluhommia ja kokeita, joita joudun lukemaan vklp:n aikana. Ei siinä edes oo nii paljo tehtävää, mut se on liikaa mulle, kun mä tiedän jo, että ne pitää tehdä täydellisesti, joten vaan lykkään ja lykkään sitä aloittamista.

Tää varmasti kuulostaa sairaalta (ja niinhän se on), mutta mun pitää lukea vielä lisää, koska en muuten saa 10. Huom. taas olen perfektionisti. En vain siedä sitä ajatusta, etten saa 10. Tiedän ettei mun tarvis lukea niin paljoa, koska saisin silti hyviä numeroita, mutta hyvä ei riitä minulle, olen tyytyväinen vain täydelliseen. (Mua hävettää kertoa koulukavereille mun arvosanoja, mutta en halua valehdella. Mul ei siis oo koulussa niin läheisiä kavereita)

No kuitenkin varsinainen aihe oli, että tätä menoa mun pää ei kestä enää, mutta en pysty lopettamaan. Mä haluan pitää mun 9.8 todistuksen. Siis mä haluaisin lopettaa tän sairaan ajatusmallin, mutta en vain tällä hetkellä voi ajatella edes 9 hyvänä numerona.

Miks mun mielestä 10 on vain hyvän numero mulle. Niin moni on kiitollinen esim. kasista ja mä en oo edes ikinä saanu kasia.

Mä pelkään, että mä sairastun pian vakavasti. Olen nyt ihan tosissani. Olen jo monta vuotta ollut usein flunsassa, johtuen stressin aiheuttamasta huonosta vastustuskuvystä. Pian mun henkinen terveys järkkyy, tai no se taitaa jo järkkyä.

Olen jo perfektionisti, eihän se oo sauraus, mutta sairasta mun mielestä silloin kun menee överiks. Mut silti haluan vaan olla täydellinen. Mulla saattaa myös olla jonkunlainen lievä syömishäiriö oon laihtunu, ja olen mielestäni "lihava".

En vain saa mun paksuun kalloon sitä, että kaiken ei tarvitse täydellistä tai sellaista jota haluan. Tietenkin pitää olla tavoitteita, mutta tämä on jo liikaa. Ja tiedän sen, mutta ei täydellinen on ainut hyväksytty suoritus.

Mä tiedän, että ajatukseni ovat sairaita ja tilanne pahenee, jos en hae apua, mutta mä en halua muuttua. Mä haluan olla täydellinen. Mutta tämä olisin varmasti onnelisempi ilman tätä täydellisyyden tavoittelua.

Mä tiedän, että mä pystyn ihan mihin vaan, jos mä vaan tarpeeks haluan. Mun tahdonvoima on liian suuri, enkä ymmärä lopettaa vaikka pitäisi, koska mun henk. terveys ei kestä, mutta en anna periksi ennen kuin olen saanut mitö haluan.

Elämä on liian lyhyt täydellisyyteen, kunpa vain minäkin tajuaisin sen joskus. Mä romahdan, jos en hae apua.