Demi

Väärässä kehossa - lue koskettava novelli oman identiteetin etsimisestä



Väärässä kehossa - lue koskettava novelli oman identiteetin etsimisestä

Demin novellikilpailun teema oli Rajat rikki. Toimitukseen saapui huikea määrä novelleja ulkopuolisuuden tunteesta, rasismista ja identiteetin etsinnästä. Julkaisemme niitä kesän mittaan Demi.fissä.
Kuvat iStock

Poika peilissä, tyttö silmissä

Elena tuijotti peilikuvaan huoneensa seinään kiinnitetystä peilistä.

Vaikka peili oli melko uusi, sen oikeasta yläkulmasta levisi halkeama, joka päättyi puolivälin paikkeille. Kolme viikkoa sitten Elena oli seissyt samassa kohdassa musta puku päällään, ja turhaantuneena iskenyt nyrkkinsä peilin yläreunaan. Hän oli ollut silloin yhtä rikkinäinen, kuin tämä peili nyt.

Enää hänen ei tehnyt mieli lyödä peiliä, katsoa kuinka se hajoaisi pieniksi sirpaleiksi hänen jalkoihinsa.

Nyt hän oli puvun sijaan pukeutunut mekkoon. Sen leveäolkaiminen yläosa oli ilmavaa pitsiä, vyötärön resorin alapuolelta alkava helma oli sileää, himmeästi hohtavaa kangasta. Mekko ei istunut aivan täydellisesti, mutta Elena tunsi olonsa siinä kotoisammaksi kuin yhdessäkään muussa vaatteessa, jonka hänen sekaisesta vaatekaapistaan saattoi löytää.

Elena kurottautui nappaamaan työpöydältään huulipunan, sävy 227. Hän nojautui takaisin peilinsä eteen, ja viimeisteli yksinkertaisen meikkinsä. Hän kohtasi peilikuvansa katseen, tuijotti tiiviisti takaisin, kuin he olisivat leikkineet tuijotuskilpailua. Ripsiväri ja harmaa varjostus luomivärillä korostivat hänen sammalenvihreitä silmiään.

Rikkinäinen peili vääristi Elenan teräviä kasvonpiirteitä. Hän oli tottunut siihen, vääristelyyn. Hän oli kieltänyt identiteettinsä niin kauan kuin jaksoi muistaa, piiloutunut muiden katseilta verhon taakse. Mutta tänään hän oli pukeutunut mekkoon, tänään hän saisi olla juuri se ihminen, joka sisimmiltään oli.

Yläasteen parkkipaikat olivat niin täynnä, kuin mahdollista. Elena tuijotti hermostuneena ulos tienvarteen pysäköidyn auton ikkunasta, katseli, kuinka koulun oppilaat suuntasivat kohti koulun pääovia vanhemmat mukanaan. Tämä olisi hänen viimeinen päivänsä tässä koulussa, sen jälkeen hän aloittaisi kaiken alusta lukiossa.

”Sinun pitäisi mennä jo. Käyn etsimässä autolle paikan, ja tulen sen jälkeen juhlasaliin.” Elena käänsi päänsä äitinsä puoleen ja nyökkäsi.

”Se menee hyvin”, hänen äitinsä sanoi ja hymyili. Elena nyökkäsi uudestaan. Hän veti syvään henkeä, sisään, ulos, sisään, ulos, ja raotti sitten hitaasti auton ovea. Se narisi avautuessaan.

Elena ylitti kadun mahdollisimman nopeasti. Hän tiesi, että osa ihmiset tuijottivat häntä. Hän pelkäsi heidän ajatuksiaan, mutta hän oli viimein tässä, eikä voisi enää perääntyä. Ehkä hän ei edes tahtonut.

Hän halusi kuitenkin pois tästä ihmispaljoudesta, edes hetkeksi, ennen kuin hän istuisi tunnin koulun juhlasalissa, odottaisi sydän hakaten, kunnes tulisi hänen vuoronsa nousta lavalle hakemaan päättötodistus.

Hänen edessään käveli Sofia, eräs rinnakkaisluokkalainen, joka talutti vasemmassa kädessään esikouluikäistä pikkuveljeään. Poika pomppi sinne tänne, yritti irrottaa Sofian otetta kädestään. Hän käännähti taaksepäin, ja pysähtyi tuijottamaan Elenaa. Elena jäi muutaman askeleen kauemmas ja tuijotti takaisin.

”Samuel, mitä sä – ” Sofia kääntyi ympäri nähdäkseen, minkä takia hänen pikkuveljensä oli pysähtynyt. Hän katsoi Elenaan kulmat koholla.

”Miksi tuolla pojalla on hame?” Samuel kysyi ihmeissään. ”Onko joku tartuttanut siihen tyttöpöpöjä?”

Lausahdus toi Elenan mieleen erään muiston ensimmäiseltä luokalta.

”Eeli!! Varo! Sofia ottaa sut kohta kiinni.”

Eeli juoksi koulun pihaa ympäri. Hänen keuhkonsa olivat räjähtämäisillään, sillä hän oli juossut jo pidemmän aikaa karkuun tuota saparohiuksista tyttöä tyttöpöpöjen pelossa. Hän oli kuullut, mitä kaikkea ne voisivat aiheuttaa.

”Jos saat tyttöpöpöjä, sulle kasvaa samalaiset saparot kun Sofialle ja kaikki nauraa! Etkä saa enää pelata jalkapalloa meidän kanssa!” Matias huusi kiipeilytelineestä.

Eeli ei halunnut, että hänelle naurettaisiin, joten hän jatkoi ja jatkoi, juoksi, vaikka keuhkoissa poltti. Hän ei ollut koskaan juossut niin kovaa, ei edes juoksukilpailussa.

Yhtäkkiä Eeli makasi maassa, hän oli kompastunut johonkin. Hänen täytyi nousta, hänhän oli poika, eivätkä pojat voi hävitä tytöille! Mutta hänen pakomatkansa päättyi siihen. Sofian istui hänen selkänsä päälle ja nauroi.

”Kiinni sain!”

Eeli rimpuili Sofian alta pois. Häntä harmitti, nyt kaikki nauraisivat hänelle.

”JUOSKAA PAKOON! Eeli sai tyttöpöpöjä! Se voi tartuttaa ne kaikkiin muihinkin!” Matias tiputtautui alas ja juoksi kulman taakse.

”Nyt sullekin kasvaa saparot! Mä voin lainata sulle yhtä mun mekoista, jos haluut.” Sofia sanoi ja näytti vahingoniloiselta, olihan hän sentään saanut pojan kiinni. Hän hymyili leveästi.´

”Eeli aikoo pukeutua mekkoon!” Matias huusi.

Eeliä ei hymyilyttänyt.

Joskus hän mietti, oliko häneen tarttunut liikaa tyttöpöpöjä.

”Se on mekko”, Elena vastasi Samuelille. ”Ei hame.”

”Miks sulla on se?” Samuel kysyi silmät suurina.

”Samuel, on aika törkeetä kysellä toisilta kysymyksiä. Nyt mennään, Eeli oon pahoillani, me- ”

Elena keskeytti Sofian, sillä hänestä tuntui, että hänen täytyi vastata. ”Mun mielestä on kiva pukeutua mekkoon. Se sopii mulle.” Jos joku olisi kertonut hänelle saman kahdeksan vuotta sitten, ehkä häntä ei olisi pelottanut niin paljon. Ehkä hän olisi pukenut mekon päälleen jo paljon aikaisemmin.

Sofian pikkuveli kohautti olkapäitään ja sanoi jotain epämääräistä. Hän kääntyi taas ympäri ja jatkoi riehumistaan, kuin ei olisi juuri käynyt keskustelua mekkoon pukeutuneen pojan kanssa.

Elena tuijotti Sofian ruskeisiin silmiin, ja hymyili sitten hymyn, jonka hän oli jättänyt hymyilemättä kahdeksan vuotta sitten. Ja Sofia hymyili takaisin. He jatkoivat matkaansa kohti koulua, eikä Elena pelännyt enää niin paljon. Hän ei ollut poika pukeutuneena mekkoon.

Hän oli tyttö pukeutuneena väärään kehoon.

Nimimerkki Haaskalintu

Lue myös

Novellikilpailun satoa: Jokaisella on punaista verta

Kirjailija Siiri Enorannan fantasianovelli Sitten Milo sukelsi

Parhaat kesäkirjat

Julkaistu: 12.7.2016