Demi

Mielenterveysongelmien kanssa elävät Erhan ja Jenna: "Uskalla pyytää apua"

Mielenterveysongelmien kanssa elävät Erhan ja Jenna: "Uskalla pyytää apua"
Erhan ja Jenna elävät mielenterveys­ongelmien kanssa joka päivä. Nyt he kertovat, mikä on auttanut heitä, millaista tukea voi antaa kaverille ja millaisia muutoksia he toivovat ihmisten asenteisiin.
Julkaistu: 17.11.2020

Millaisia ongelmia teillä on ollut mielenterveyden kanssa?

Erhan: Minua kiusattiin ala-asteella vakavasti. Mielenterveysongelmat ovat hankaloittaneet elämääni siitä asti. Minulla on ollut masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia.

Jenna: Olen ollut aina tunnollinen ja pyrkinyt kohti täydellistä suoritusta. Minua on myös kiusattu. Jatkuva stressi aiheutti minulle masennusta, ahdistusta ja itsetuhoisuutta. Ongelmat alkoivat yläasteella. Arjen pyörittäminen ja ulos lähteminen tuntuivat joskus ylivoimaisilta.

Millaista apua olette saaneet?

Jenna: Olen saanut eniten apua terveydenhuollosta. Pääsin viime syksynä psykiatriselle osastolle itsetuhoisuuden takia muutamaksi päiväksi. Myöhemmin menin itsemurhayrityksen jälkeen uudestaan osastolle, ja olin siellä noin kuukauden. Minulla on nyt alkamassa terapia.

Erhan: Kun olin nuorempi, sain lastensuojelun kautta terapeuttista apua. Se ei kuitenkaan silloin auttanut. Nyt olen yrittänyt päästä terapiaan. En ole päässyt sinne, koska tilannettani ei nähdä tarpeeksi vakavana, vaikka olen kertonut heille itsetuhoisista ajatuksistani.

Jenna: Kaikkien apua tarvitsevien pitäisi saada sitä.

Erhan: Joo. Jos jollain on vaikka itsemurha-ajatuksia, hänen ei pitäisi joutua odottamaan kolmea kuukautta terapiaa.

Erhania piristää vaikealla hetkellä esimerkiksi se, kun joku kaveri laittaa viestiä.

Millaista osastolla oleminen on?

Jenna: Sain osastolta apua päivärytmin ylläpitoon. Osastollani esimerkiksi nukuttiin ja syötiin säännöllisesti, harrastettiin liikuntaa, tehtiin käsitöitä sekä saunottiin yhdessä. Toimintaterapia auttoi minua paljon, sillä pääsin purkamaan pahaa oloa käsillä tekemiseen, kuten neulomiseen ja korujen tekoon. Sain osastolta myös kavereita, joilta sain vertaistukea. Oli hyvä, että uskalsin mennä sinne.

Millaisesta läheisten tuesta on ollut teille apua?

Erhan: Olen saanut eniten apua äidiltäni, joka on tukenut minua masennuksen aikana. Myös nettikaverini ovat neuvoneet minua asioissa, joita en ole tiennyt. He ovat esimerkiksi kertoneet, miten lukiossa opiskellaan, mitkä ovat penkkarit ja mikä on korkeakoulu.

Jenna: Minulla on myös tiivis kaveriporukka koulussa. On helpottavaa, että on ihmisiä, joille voin puhua. Kaverini eivät tee ongelmistani suurta numeroa.

Suhtaudutteko omiin mielenterveysongelmiinne eri tavalla nyt kuin aiemmin?

Jenna: Aluksi ajattelin, ettei minulla voi olla mielenterveysongelmia, sillä elämässäni oli kaikki päällisin puolin hyvin. Pyrin pitämään kaiken sisälläni.

Erhan: Minulla on ollut kolme vaihetta. Aluksi ajattelin, että joku tulee pelastamaan minut ja huomenna asiat ovat paremmin. Viiden vuoden jälkeen en enää jaksanut pitää toivoa yllä ja totuin siihen, että elämäni tulee vain olemaan vaikeaa. Viime vuonna aloin taas yrittää korjata ongelmiani, jotta pääsisin tilanteesta eteenpäin.

Jenna: Pelkäsin pitkään, että minua pidetään mielenterveysongelmieni takia pelottavana ja ankeana. Kerrottuani ongelmistani minua on kuitenkin ymmärretty ja tsempattu. En olekaan pelottava mörkö, vaan ihminen siinä missä muutkin. Olen myös huomannut, että mielenterveysongelmia on yllättävän monella.

Jennaa rauhoittaa haastavalla hetkellä muun muassa käsitöiden tekeminen.

Mikä teitä turhauttaa yleisessä suhtautumisessa mielenterveysongelmiin?

Erhan: Minua turhauttaa, että ihmiset suhtautuvat mielenterveysongelmiin ”get over it” -asenteella. Esimerkiksi masentuneita kyseenalaistetaan siitä, miksi he ovat masentuneita, kun jollakulla muulla on kuitenkin asiat huonommin. Kyseenalaistaminen ei auta.

Mikä estää mielenterveysongelmista toipumista?

Jenna: Jos jää yksin ongelmiensa kanssa. Olisi tärkeää, että olisi edes yksi ammattilainen, jolle käydä juttelemassa.

Erhan: Niinpä. Se, ettei saa apua, on vakava este toipumiselle. Harvalla on voimia taistella ongelmiensa kanssa yksin.

Mitä neuvoja antaisitte ihmiselle, jonka kaverilla tai läheisellä on mielenterveysongelma?

Jenna: Toista voi auttaa arjen asioissa, kuten siivoamisessa tai kaupassa käynnissä. On kuitenkin tärkeää auttaa vain sen verran kuin itse jaksaa.

Erhan: Neuvoisin olemaan kärsivällinen, antamaan toiselle apua ja kuuntelemaan, jos hän haluaa puhua.

Mitä sanoisitte ihmiselle, jolla itsellään on mielenterveysongelma?

Erhan: Älä jää yksin ja hanki apua. Hyväksy apu, jos sitä sinulle tarjotaan.

Jenna: Samaa mieltä. Tiedän, miten kauhealta tuntuu, kun ihmiset sanovat ”kyllä se siitä”. Sanon sen silti, koska olen itse kokenut, että asiat pikkuhiljaa selkenevät. On tärkeää jaksaa uskoa siihen ja nähdä elämässä pieniä asioita, joista iloita ja joiden takia elää.

Erhan: Yritä löytää itsellesi mieluisa harrastus, se voi auttaa. Nuorempana breakdance oli sitä minulle, ja nyt olen haaveillut teatteriharrastuksen aloittamisesta.

Jenna: Totta. Mielenterveysongelmien pahentuessa moni lopettaa rakkaan harrastuksen. Juuri silloin siitä olisi tärkeä pitää kiinni, sillä se tuo valoa elämään.

Onko sinulla huolia, jotka vaikuttavat mielialaasi? Ongelmien kanssa ei kannata jäädä yksin! Nuorille keskusteluapua tarjoava Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä ma-pe klo 09-24 sekä la-su 15-24. Chatissa voi jutella mistä tahansa mieltä painavasta asiasta: omasta olostaan, mielenterveyden pulmista, vaikeista tapahtumista elämässä, avun hakemisesta.

🧠💛 Ota vastaan Mielitekoja-haaste! (Psst! Suorita tehtävä 9 koodilla: USKALLA PYYTÄÄ APUA)

Kommentoi »