Demi

Tositarina: Olin koulukiusaaja

Tositarina: Olin koulukiusaaja

Entinen koulukiusaaja Anne on kirjoittanut kymmeniä anteeksipyyntökirjeitä kiusaamilleen tytöille – postittamatta yhtäkään.
Teksti Julia Thurén
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos

"Huomasin ärsyttävän tytön istumassa koulun ruokalassa yksinään. Tyttö syö yksin, koska olen käännyttänyt kaikki hänen ystävänsä häntä vastaan. Kun ohitan tytön, kaadan hups vain kiisselini hänen valkoisille housuilleen. Kaikki alkavat nauraa, minä kävelen ohi hymyillen ja tyttö lähtee nöyryytettynä putsaamaan vaatteitaan. Kukaan ei puuttunut tilanteeseen, kuten ei koskaan muulloinkaan. Kiusasin kahta tyttöä läpi yläasteen enkä kertaakaan saanut rangaistusta. Oli helppoa sanoa kuuluvasti käytävällä: ”Tänne ei taida edes mahtua, kun tuo läskiperse vie niin paljon tilaa.”

Seiskaluokan alussa tytöt olivat vielä aika suosittuja, mutta kun aloitin järjestelmällisen pahan puhumisen, kukaan ei enää halunnut viettää heidän kanssaan aikaa. Minua ei kiinnostanut, miten he reagoivat ilkeilyyni tai miltä heistä tuntui. Alkuaikoina he puolustautuivat, mutta pikkuhiljaa lannistin heidät täysin. Yleensä he lähtivät pois, kun aloitin haukkumisen. Välillä he eivät reagoineet mitenkään, mikä vain lietsoi minua lisää. Kerran näin toisen tytön itkevän käytävällä. Mietin hetken, meninkö liian pitkälle. Sitten unohdin asian.

Koko ala-asteen minua haukuttiin läskiksi, kiusattiin ja lyötiin. Äitini auttoi minua vaihtamaan koulua, kun menin seiskalle. Laihdutin itseni melkein kuoliaaksi ja päätin, että minua ei enää kiusata. Kun yläaste alkoi, keräsin nopeasti ympärilleni kaveripiirin ja aloin kiusata minua hiljaisempia ja ujompia tyyppejä. Valitsin erityisesti kaksi tyttöä uhreikseni, sillä he sattuivat muistuttamaan ulkonäöltään ala-asteen kiusaajiani. Minusta tuli suosittu ainakin osittain siksi, että minua pelättiin. Oli tyydyttävää huomata, miten paljon valtaa minulla on. Olin muiden yläpuolella, ja se oli ihanaa.

Yhdeksännellä luokalla tytöt vaihtoivat koulua. Vasta silloin tajusin, miten vakavaa kiusaamiseni oli ollut. Sen päivän jälkeen en ole kiusannut ketään. Asian ymmärtämistä auttoi myös se, että aloin seurustella. Poikaystäväni oli masentunut, sillä häntä oli kiusattu koko yläasteen ajan. Nykyään minua kaduttaa kiusaaminen ihan mielettömästi. Jos näen kiusaamiseni uhreja kadulla, luikin häpeissäni pois.

Olen kirjoittanut varmaan tuhat anteeksipyyntökirjettä heille mutten ole postittanut yhtäkään. En itse pystyisi antamaan anteeksi ala-asteen kiusaajilleni enkä usko, että minunkaan uhrini antaisivat tekojani anteeksi. Kuulin, että toisella heistä menee ihan hyvin. Sen sijaan huhujen mukaan toinen tytöistä joutui yläasteen jälkeen mielisairaalaan. Toivon, ettei se ole minun syytäni.

Jos minulla on edelleen näin hirveä olo teoistani, voin vain kuvitella, millaiset arvet uhreilleni on jäänyt. Miten pystyin olemaan niin ajattelematon?”

Julkaistu Demin numerossa 9/11. Lue lisää koulukiusaamisen jättämistä jäjistä syyskuun Demi-lehdestä, joka on kaupoissa 22.8. alkaen!

Julkaistu: 19.8.2013