Demi

Lukeminen voi olla myös kivaa!



Lukeminen voi olla myös kivaa!

Luetaanko koulussa vääriä kirjoja ja pitäisikö lukemiseen suhtautua kuin koripalloon, pohdiskelee Demin kirjoituskilpailussa palkittu Riina Niskanen
  • Mikä mättää, kun aikuiset puhuvat nuorista? kysyttiin Demin kirjoituskilpailussa.
  • Lue tästä Riina Niskasen, 15, pohdiskeleva kirjoitus siitä, miksi monet nuoret ei lue.
  • Tuomarit Karri "Paleface" Miettinen ja Kaisa Happonen kehuivat kirjoitusta näin: "Analyyttinen kirjoitus, jossa on aito pyrkimys tutkia lukuharrastusta monesta näkökulmasta. Teksti osoittaa, että dialogin avaaminen synnyttää oivalluksia. Vahva ja selkeästi pitkään kypsynyt rakkaus kirjallisuutta kohtaan välittyy. Kieli on sujuvaa ja varmaa."

Riina Niskanen: Rakastaa, ei rakasta, rakastaa… Nuortenkirjallisuuden lyhyt oppimäärä

Varsinkin nuorempana häpesin lukuinnostustani. Kaveripiirissäni kirjat olivat noloja, turhia ja nörttien ajankulutustapoja. Minulle vitsailtiin, jopa vittuiltiin lukemisesta. ”Riina se on taas lukenut yön aikana neljä romaania!” ”Hei Riina, menetkös johonkin kirjakerhoon tänään?” ”Miten edes jaksat kantaa noita kirjoja mukana? Nyt tiedän! Haluat kirjoittaa jonkun arvostelun, jotta voit mielistellä opettajaa!”

Lukemattomuus oli coolia. Kavereihin upposi paljon paremmin ”En ole lukenut yhtään kirjaa!”-tyyppinen ylpeily kuin minun lukuinnostukseni. Minua kiusoiteltiin opettajan mielistelystä ja hyvien numeroiden kerjäämisestä. Naurahtelin kommenteille, mutta sisäisesti ne satuttivat pahasti. En koskaan pyrkinyt mielistelemään opettajaa. Harrastin lukemista kuin mitä tahansa muuta urheilulajia.

Kirjan käsittelytuntia edeltävällä välitunnilla jokainen oppilas tietää, että suurin osa ei ole lukenut kirjaa. Joku on katsonut Wikipediasta kirjan juonen, joku taas katsonut kirjasta kertovan elokuvan. Muutama on lukenut kirjan alusta loppuun hieman sivuja pläräten, joku tunnollinen taas on lukenut kirjan alusta loppuun päivässä – ja hakenut seuraavana päivänä kirjastosta jatko-osat.

Tämä oppitunti on monelle hankala neljäkymmenviisiminuuttinen. Kun kirjaa ei ole lukenut, saati pohtinut tapahtumia, voi tuntia verrata kiinan kielen kokeeseen. Et ole koskaan edes perehtynyt aiheeseen, ehkä kuullut sanan tai pari. Silti koe on suoritettava ja arvosteltava. Ei se onnistu, ei vaikka kuinka arvailee ja täyttelee. Tai miksi edes vaivautua arvailemaan, kun ei niistä oikein mene kuitenkaan mikään? Katselee vain vierestä, kun hikarit vastaavat moninkertaisesti vaadittuun määrään heti ensimmäisissä kysymyksissä.

Toki kaikki kirjat eivät sovi kaikille. Yhtä kiinnostaa mopot, toista hevoset ja kolmatta dystopiapiirteiset fantasiamaailmat. Näillä tiedoilla on hankala uskoa, että kaikki lukevat Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -kirjaa tyytyväisinä.

Aiheesta kiinnostuneena laitoin ystävilleni kyselyjä positiivista ja negatiivisista lukukokemuksista. Toivoin edes lyhyitä vastauksia, ja tunteihin kukaan ei kommentoinut mitään.

Rohkeasti yksi ystäväni päätti vastata. Hän kuvaili uskomattoman tarkasti tuntemuksiaan koulussa lukemisesta. En olisi voinut odottaa parempaa vastausta: ”Ite oon aika hidas lukemaan, enkä pysty lukemaan romaania muutamassa viikossa. En aina jaksa kuluttaa aikaa pelkkään kirjan lukemiseen. Koulun kirjavaihtoehdot ovat todella rajallisia, ja silloin omalle kohdalle sattuu helposti tylsempiäkin kirjoja. Positiiviset lukukokemukset ovat taas tapahtuneet silloin, kun kirjan on voinut vapaasti valita, ja jopa keskeyttää, mikäli kirja ei miellytä. Kirjaa ei tarvitse analysoida lukiessa niin tarkasti jokaisen hahmon jokaisen repliikin kannalta. Voi nauttia kokonaisuudesta.”

Teksti oli kaunista, jopa pysäyttävää. Miksi en ole koskaan itse tajunnut? Lukeminen ei ole kaikille yhtä helppoa kuin minulle. Kaikki eivät ole oppineet innostumaan kirjoista jo pienestä pitäen. Lukeminen voi olla ahdistava kokemus, ehkä jopa traumaattinen. Eikö lähes tuhatsivuisille pakkoluetetuille kirjoille ole löydetty parempia vaihtoehtoja heille, jotka eivät ole lukeneet elämässään Vihreä banaani -kirjoja haastavampaa tekstiä?

Mitä jos nuoret vinkkaisivat toisilleen hyviä kirjoja? Huomatakseni kirjavinkkarien tunneilla lähes kukaan ei kuuntele sitä, mitä vinkkarit kertovat. Entäpä sarjakuvat? Lehtien artikkelit? Kaikkien ei tarvitse jaksaa lukea yhdeltä istumalta ylitsepääsemättömän pitkää kirjaa, joka itseä ei kiinnosta, mutta jonkinlainen lukeminen päivittäin auttaisi varmasti huomattavasti. Lukee vaikkapa Aku Ankka -lehden. Ankkojen suomen kieli on leikittelevää, mutta täyttä kirjakieltä. Siitä on monen hyvä ottaa mallia.

Sanat haltuun oli projekti, jonka idean kuullessani innostuin kovasti. Yksi tapa saada nuoria lukemiseen ja tekstin analysointiin on ollut kappaleiden sanat. Voin vain kuvitella, miten hyvin kyseinen projekti on voinut toimia. Ideasta voi ottaa koppia kotonakin. Kun kirjat eivät innosta, lue pari kertaa lempikappaleesi sanat. Analysoi niitä ja keksi esimerkiksi kysymyksiä, joihin etsit vastauksia.

Joka tapauksessa nuoria ei pidä syyttää lukutaidon heikkenemisestä. Moniko aikuinen voi sanoa antavansa hyvää esimerkkiä jälkikasvulleen lukemalla itsekin aktiivisesti päivittäin? En usko, että lukema on paljon innokkaasti lukevien nuorten määrää korkeampi.

Lukeminen on arvokas taito, ja nuorten ääntä pitäisi saada kuuluviin. Se, että opettaja sanoo lukemisen olevan todella coolia ja hauskaa, ei tuskin vakuuta kovin montaa nuorta.

Vaikka Netflixin katsominen on helpompaa, kannattaa kokeilla myös muita ärsykkeitä aivoille. Koskaan ei tiedä, mistä itse pitää. Kaikki eivät onnistu saamaan koripalloa koriin heti ensimmäisellä yrityksellä. Siksi ei kannata pelästyä, jos lukeminenkin tökkii joskus. Kaikissa harrastuksissa on omat haasteensa.

Itsekin pyrin tuomaan lukemistani esiin. En pyri tyrkyttämään kirjoja alas kaikkien vastaantulijoiden kurkuista, mutta annan suositukseni ja kerron siitä, että lukeminen voi olla myös kivaa. Toivon samaa myös muilta nuorilta.

Lukemista ei tarvitse hävetä, eikä esimerkiksi lukupiirissä käyntiä peitellä. Jokaisen ei tarvitse aloittaa lukemalla Shakespearen koko tuotantoa. Kalle Veirton Ohut hauska kirja on hyvä paikka aloittaa. Nimi kertoo kirjasta kaiken tarpeellisen.

Julkaistu: 29.9.2018