Demi

Fitness uuvutti Lauran: "Kun kaverit menivät leffaan, jäin kotiin puputtamaan parsakaalia"

Fitness uuvutti Lauran: "Kun kaverit menivät leffaan, jäin kotiin puputtamaan parsakaalia"

Kun Laura Mäntynen, 23, tähtäsi fitnesskilpailuun, koko muu elämä unohtui. Voiton jälkeen liikunnan ilo piti etsiä uudelleen.
Teksti Linnea Lassila
Kuvat Timo Villanen
Mainos

"S​eisoin lavalla bikineissä, selässäni oli voittajan viitta ja kädessäni muovinen pokaali. Pakotin vahvasti meikatut kasvoni hymyyn kameroita varten. Minut oli juuri valittu vuoden 2014 fitnessmalliksi. Minulla oli täydellisen timmi kroppa, mutta kiillotetun ulkokuoren alla tunsin pohjatonta tyhjyyttä. Voitto ei tehnytkään minusta maailman onnellisinta ihmistä, kuten olin kuvitellut.

Heti kisan jälkeen masennuin enkä jaksanut aina nousta sängystä ylös. Saatoin mennä kovassa pakkasessa seisomaan bussipysäkille, vaikken tiennyt, joutuisinko odottamaan tunnin. En olisi tuntenut viluakaan.

Viimeiset puoli vuotta olin viettänyt eristyksissä omassa pienessä fitnesskuplassani. Kun kaverit menivät leffaan, jäin kotiin puputtamaan parsakaalia. En tiennyt, mitä läheisilleni kuului. En ollut viettänyt heidän kanssaan aikaa, kun olin keskittynyt itsekkäästi omaan tavoitteeseeni. Siihen havahtuminen hävetti ja tuntui todella pahalta.

Tajusin, miten pinnalliselta touhu näytti. Tunsin olevani päältä kaunis täytekakku, joka oli sisältä homeessa. Urheilu oli ollut minulle aina rakasta, mutta fitneksen myötä olin kadottanut täysin liikunnan ilon.

"Mittasin kaiken ruokani grammalleen"

Olen aina ollut määrätietoinen. Pienenä keräsin pulloja viisi vuotta, jotta sain ostettua laskettelusukset. Myöhemmin tavoitteeni keskittyivät kouluun. Halusin kirjoittaa laudaturin paperit ja saada hyvän opiskelupaikan. Pänttäsin pääsykokeisiin ja pääsin opiskelemaan oikeustieteitä.

Sitten päätin menestyä urheilussa. Jälkikäteen olen epäillyt, että suorittaminen sai alkunsa, kun minua kiusattiin yläasteella. Halusin näyttää muille, että pärjään.

Jäin nopeasti koukkuun salitreeniin. Ensimmäinen tavoitteeni oli saada sporttiset vatsalihakset, ja tulin aina vain ahneemmaksi. Söin liian vähän ja liikuin liikaa, minkä seurauksena minulta alkoi lähteä hiuksia, ihoni kuivui ja kuukautiset jäivät pois.

Minun olisi silloin pitänyt pysähtyä miettimään suorituskeskeistä treenaamistani. Sen sijaan halusin alkaa treenata vielä ammattimaisemmin. Ihailin fitnesskilpailijoiden vartaloita, hain mukaan fitnessmallikilpailuun ja hankin kehonrakennuksessa kilpailleen valmentajan.

Aerobisen treenin lisäksi kävin salilla viisi kuusi kertaa viikossa. Valmentajani tsemppasi minua muistuttamalla, että joku kilpailijoista treenaa vielä kovemmin kuin minä. Otin ajatuksen hyvin tosissani.

Noudatin kilpailuun kuuluvaa kuudentoista viikon dieettiä. Söin vain terveellistä ruokaa, kuten puuroa, marjoja, munia, kanaa, riisiä ja salaattia. Mittasin grammalleen kaiken syömäni. Viimeisillä viikoilla oloni oli jo hirvittävän nälkäinen ja tyhjä. En välittänyt siitä vaan keskityin tavoitteeseeni voittaa kilpailu. Luulin eläväni terveellisesti enkä ymmärtänyt, kuinka hulluksi elämäni ajautui. Näin itsessäni kehitettävää, vaikka olin todella kovassa kunnossa. Tunsin epäonnistuvani, jos en liikkunut tai syönyt oikein.

Kova fitnessdieetti voi johtaa syömishäiriöön. Fitness on rankkaa kilpaurheilua, jonka ruokavalio ja treenimetodit voivat olla haitallisia tavalliselle liikkujalle.

"En olisi selvinnyt ilman läheisiäni"

Fitness on jättänyt minuun jälkensä. Tulen varmaan aina suhtautumaan ulkonäkööni hieman kriittisemmin kuin muut. Heikkoina hetkinä muistutan itseäni siitä, miten huonosti voin henkisesti silloin, kun kroppani oli timmeimmillään.

En olisi selvinnyt ilman perhettäni ja ystäviäni. Puin tapahtumaa äitini kanssa pitkillä kävelylenkeillä. Juttelin tunteistani myös ystävälleni, fitnesskilpailija Janni Hussille, joka on käynyt läpi samantyylisiä ajatuksia. Ymmärsin, etteivät ulkoiset tavoitteet määrittele arvoani. Tärkeintä on se, mitä ajattelen, ja että minulla on läheisiä, jotka arvostavat minua ja minä heitä.

On ihanaa, kun ruokaan ei liity rajoituksia ja pystyn taas nauttimaan siitä. Syön terveellisesti, jotta voisin hyvin sisältäpäin, en siksi, että sopisin tiettyyn muottiin ulkoisesti. Herkuttelen suklaalla hyvällä omallatunnolla.

Heti kilpailun jälkeen kuntosali tuntui vieraalta paikalta. Oli kamalaa huomata, että minulle rakkaasta lajista oli tullut vastenmielistä. Pikkuhiljaa tunsin jälleen kaipuuta urheilemaan. Kokeilin monipuolisesti lajeja, jotka eivät kuuluneet kisatreeniini: kävelemistä, joogaa, ryhmäliikuntaa.

Nykyään haluan pitää urheillessa hauskaa. En pakota itseäni liikkeelle, jos minua väsyttää. Onneksi tasapaino terveelliseen liikkumiseen löytyi. Uskallan taas käydä salillakin ilman, että pelkään treenaamisen menevän yli.

Rakastan liikunnan tuomaa endorfiinihumalaa, kun kroppa tuntuu vahvalta ja mieli onnelliselta. Minun ei tarvitse näyttää keneltäkään toiselta. Opin, ettei onnellinen elämä odota jonkin tavoitteen päässä vaan tässä ja nyt."

Lue Lauran blogia.

Miten säilytän liikunnan ilon?

1. Tee kivoja juttuja. Muistatko juoksulenkin jälkeisen hyvän fiiliksen tai riemun tanssitunnilla? Kun pidät hauskaa liikkuessa, myös motivaatio säilyy. Tuloksiin ei vaadita itsensä rääkkäämistä.

2. Vaihtele treeniä. Monipuolisuus pitää mielenkiinnon yllä. Testaa eri lajeja ja liiku sekä yhdessä että yksin. Jos liikunta tuntuu tylsältä, et ole vain löytänyt oikeaa lajia. Kokeile uutta lajia muutaman kerran ennen kuin tuomitset.

3. Vältä peilikuvan ja kilojen tarkkailua, sillä se tekee liikkumisesta pakotettua. Jos treenit menevät jatkuvasti kaiken edelle, juttele esimerkiksi terveydenhoitajalle.

Lue lisää MLL:n Nuortennetistä.

Lue lisää:

Julkaistu: 3.2.2017