Demi katsoi: One Direction: This Is Us

Musiikkipitoinen dokumentti One Direction: This Is Us kuvaa 1D:n matkaa X Factor -koelauluista maailmankiertueelle. Miljoonien directionereiden lisäksi elokuvaa ovat odottaneet innolla monet dokumenttien ystävät, koska 3D-elokuvan on ohjannut arvostetusta SuperSize Me -dokkarista (2004) tunnettu Morgan Spurlock. Listasimme elokuvan plussat ja miinukset:

Plussat:

• 1D-faneille puolitoista tuntia poikien hassutteluja lähikuvissa on varmasti unelmien täyttymys. 3D-tekniikka tekee bändin elävän tuntuiseksi.
• Poikien hupaisia sekoiluja näytetään yllin kyllin. Ei voi olla nauramatta, kun pojat karkailevat turvamiehiltään golf-kärryillä muutamia minuutteja ennen jättikonsertin alkua tai selvittävät, kuka pieraisi keikkabussissa.
• Nopeasti vaihtuvat kohtaukset tavoittavat osuvasti 1D:n järjettömän kiireisen elämänrytmin.
• Konserttitaltiointeihin on lisätty hienoja animoituja erikoisefektejä. 3D-tekniikan hyödyntäminen kannattaa, koska se auttaa tavoittamaan live-esityksen taianomaisen tunnelman.
• Poikien X Factor -koelaulut ja erityisesti vanhempien pohdinnat lastensa menestyksestä ovat mielenkiintoisia ja koskettavia.

Miinukset:

• Elokuva ei kerro 1D:stä juuri mitään uutta. Paikoin tuntuu siltä, että katsoisi jättimäistä One Direction -mainosta. 
• Pojilta kuullaan lähinnä yksittäisiä kommentteja, ei pinnan alle pureutuvia haastatteluita.
• Spurlock-fanit voivat pettyä. Jälki on kaikin puolin tyylikästä, mutta ohjaajalle tyypillinen analyyttisyys ja anarkismi puuttuvat.
• Eräässä kohtauksessa tuottaja herättää Zaynin 10 minuutin yöunien jälkeen äänittämään levyä. Olisi paikallaan avata, kuka bändin toiminnan suunnittelee järjettömän kiireiseksi ja miksi.
• Keikkakatkelmat keskeyttävät kerronnan turhauttavasti viiden minuutin välein.
• On vaikea uskoa, että dokumentti säväyttää, jos One Direction ei yksinkertaisesti kiinnosta.

K-7/ ensi-illassa 30.8.2013