R.I.P

Kaipaan..

On tosi kivaa kun avatte sydäntä tossa vieraskirjassa, toivottavasti ette pahastu jos kirjotan tänne joitakin teidän ajatuksia..

pomppupallo_ sulle tosi paljon voimia! Mul on itelläni monta siskoo ja voin kuvitella kuinka pahalta se tuntuu. Ja toi kukka teksti on ihana: Rakas ihminen, nyt kai tanssii kanssa enkelten, yhä riemuiten.. <3

lukarrei sullekin voimia.. niinhä se on et suru ei koskaan katoa, se pienenee ja sen kans oppii elämään.

loveu4ever^ voimia.. Muistan ku mun puolsiskon isä kuoli ja pikkusisko oli tosi "pahas" kunnos. Ja sil kaipauksel ei voi mitään, mut ajan myötä opit elämään. <3

_Buff voimii sulle! Oot menettäny monta ihmistä läheltäs ja toki eläimenki menetys tuntuu.. Mut sen kans täytyy elää. <3

Hei voimii teille kaikille! Kirjotin nyt vaan näistä muutamista jotka oli tossa ilmotettu. Ja sanokaa vaan jos haluun et poistan tästä suhun liittyvän kohdan (:

Voimii <3

Ajatuksiani

Älä vaivu liialliseen pohtimiseen. Tee niin miten parhaaksi näet. Mutta mun mielestä ei kannata ruveta millään tavalla syyttämään itseään. Tietty aina kaikille tulee mieleen se yksi kysymys mitä hoetaan, MIKSI?
-miksi just mulle kävi näin?
-olisko jotain voinu tehdä toisin?
Ja sit tulee ne syytökset..
-olis varmaan pitäny käydä useammin.
-olisinko mä voinut tehdä jotain asialle.
-jäikö multa jotain kuulematta/näkemättä.
Joten yritä jatkaa eteenpäin, vaikka se tuntuukin mahdottomalta. Mutta totuus on että suru on aluksi kova, ajalla se pienenee, vaikkakin se ei tarkoita unohtamista.