Mitä on musiikki?
Kyky erottaa korkeiden ja matalien sävelten ero (Ptolemaios, 100—178 jaa.).
Tiede melodiikasta ja siihen liittyvistä asioista (Aristides Quintilianus, n. 200-luku jaa.).
Oppi luvuista ja lukusuhteista (Cassiodorus, n. 490—585).
Ars recte cantendi, taito soittaa oikein (tuntematon, keskiaika).
Planeettojenvälistä kommunikaatiota (tuntematon, keskiaika).
Sielun tiedottomasti harjoittama salainen aritmetiikka (Gottfried Leibniz, 1646—1716).
Tiede ja taide, jonka tarkoituksena on tarkoin harkiten valita kauniita ja miellyttäviä sointeja, liittää ne oikein yhteen ja suloisesti esittää, jotta niiden kaunosointi ylistäisi Jumalan kunniaa ja kaikkia Hänen tekojaan (J. Mattheson, 1700-luvun alku).
Taito yhdistellä säveliä korvaa miellyttävällä tavalla (Jean-Jacques Rousseau, 1712—1778).
Aritmeettisten lukusuhteiden saattamista välittömäksi aistihavainnoksi (Arthur Schopenhauer, 1788—1860).
Taito ilmaista sävelten avulla tunteita (H. C. Koch, 1800-luvun alku).
Näkymätön (Herder, 1800-luku).
Ikuinen (Schelling, 1800-luku).
Musiikin sisältönä ovat liikkuvat sävelmuodosteet (Eduard Hanslick, 1800-luvun loppu).
Sisäisen inhimillisen luonnon heijastaja (Schönberg, 1900-luku).
Järjestyksen luoja ilmiöiden, erityisesti ihmisen ja ajan välille; kyvytön itsessään ilmaisemaan mitään (Igor Stravinski, 1900-luku).
Organisoitua ääntä (Edgard Varèse, 1900-luku).
