Ahdistelua(ko)?

Koulussamme on poikien liikunnan opettajana eräs noin kolmekymppinen mies, herra S. Hän on sinkku ja asuu ÄITINSÄ kanssa. Kaikki ovat alusta pitäen epäilleet, että hän on homo. Mutta minulla ja bestikselläni on syytä epäillä muuta.

Herra S vaikuttaisi jollain tapaa olevan kiinnostunut meistä. Molemmista tai toisesta, en osaa varmaksi sanoa. Joka tapauksessa hän tuijottaa meitä ja pyrkii aina puheisiin kanssamme. Hän ei edes puhu kenenkään muun tytön kanssa kuin meidän. Hän puhuu kanssamme jos jostakin ja ilmestyy aina kuin tyhjästä. Häntä ei näytä haittaavan edes muiden opettajien seura tai minun seurusteluni H:n kanssa.

Tänä talvena olemme olleet koulusta laskettelemassa jo kaksi kertaa. Herra S on ollut molemmilla kerroilla mukana. Samoin minä, mutta bestikseni vain toisella kerralla. Ensimmäisellä kerralla laskettelin kaverini J:n kanssa. Herra S seuraili meitä rinteessä ja tuli juttelemaan kanssani hyvin useaan otteeseen. Kahvioon mennessämmekin hän ilmestyi sinne perässämme. Koko aja hän jutteli kanssani ja siirtyi varta vasten viereiseeni pöytään. Hän jopa näytti kuvia puhelimestaan ja niin edelleen. Myös eräs kaverini oli huomannut tilanteen ja huomautti siitä minulle.

Toinen kerta oli ensimmäistä paljon pahempi. Minne tahansa minä ja bestikseni menimmekin, hän seurasi aina perässämme. Kahvioon hän tuli yhtaikaa. Hän laski rinteessä peräämme. Koko ajan hän pyrki juttelemaan kanssamme. Ja sen ajan kun ei kyennyt puhumaan, hän vain tuijotti. Kerran kun menimme pienempään rinteeseen tervehtimään kaveriamme, hän seurasi perässämme. Ja kun lähdimme hän seurasi taas. Hän jopa kerran jätti pojan, jota oli avustamassa yksin rinteeseen, ja lähti hurjaan laskuun perässämme. Haastoi meidät nopeuslaskukilpailuun ja paljon muuta. Minua ja bestistäni alkoi jo ahdistaa. Toivoimme vain, että päivä päättyisi ja pääsisimme pakoon tilannetta. Tunne oli aivan kamala.

Diskossakin S pyrki juttusilllemme, ja meille jopa huomautettiin kuinka hän katseli koko ajan, kun tanssimme bestikseni kanssa. Kun sitten kerran menimme eteiseen juomaan vettä ja vilvoittelemaan, hän seurasi hetken kuluttua perässämme. Samoin eräs luokkamme poika A. A huomautti minulle ihan vitsillä, että minä ja bestikseni olemme tänä iltana aivan liekeissä. Siihen S aivan vakavissaan koko ajan minua tuijottaen: "Liekeissä, todellakin." Äänensävy oli jotenkin vihjaileva. Minua alkoi ällöttää.

Muutama päivä sitten kuulin muutaman koulumme tytön keskustelun siitä, miten S ei koskaan katso heitä silmiin tai edes päällle. Yksi tytöistä sanoi, että oli usein yrittänyt kysyä jotain S:ltä ja tämä ei ole edes vastannut vaan ollut kuin ei edes huomaisi kysymystä. Myös pari poikaa osallistui keskusteluun ja hekin sanoivat, ettei S koskaan katso silmiin. En osaillistunut keskusteluun vaan yritin olla mahdollisimman huomaamaton. Mielessäni pyörivät lukuisat muistot hetkistä jolloin S oli suorastaan tuijottanut minua silmiin ja suorastaan keksimällä keksinyt aihetta, josta voisi puhua/huomauttaa minulle. Minua alkoi suorastaan ahdistaa, sillä yllä mainitsemani tapaukset eivät ole ainoita kaltaisiaan. On kymmeniä tilanteita ja lyhyitä hetkiä, jolloin S on pyrkinyt läheisyyteeni.

Kai tämä on jonkin sortin ahdistelua ja kielettyä, mutta en voi asialle mitään. Onneksi koulua on enää jäljellä vajaa kaksi kuukautta ja syksyllä aloitan uudessa koulussa ja uudella paikkakunnalla.
^PrinsessaJ^ Omaan Demiin